— Nähtävästi, Harbert myönsi katsellen hajalleen joutuneita kiviä.
— Mutta, Nab sanoi, — emmepä hiisku koko tästä jutusta muille mitään.
— Päinvastoin me kerromme koko asian, Harbert vastasi.
Noloina, he menivät rannalle, missä muut olivat täyttä höyryä pirogia rakentamassa, ja kertoivat epäonnistuneesta yrityksestään.
— Aika poropeukaloita! huudahti Pencroff. — Päästää käsistään ainakin puolisataa vadillista maukasta lientä! Käänsitte pedon huonosti, siinä kaikki.
Kuultuaan Harbertin tehneen kiviaitauksenkin sen ympärille Pencroff arveli:
— Sitten siinä on tapahtunut ilmeinen ihme!
— Kuinka kaukana rannasta te käänsitte sen selälleen? Cyrus Smith kysyi.
— Korkeintaan viidentoista askelen päässä.
— Ja pakoveden aikana?