Lahdelman nimeksi annettiin Ilmapallon valkama.
Puoliyö oli jo käsissä, ennenkuin päästiin Laupeuden joen ensimmäiseen mutkaan.
Yö oli pimeä, mutta Pencroff rupesi lupauksensa mukaan rakentamaan lauttaa. Muut loikoivat väsyneitä jalkojaan lepuutellen nurmikolla. Harbert käveli joen vartta ylös. Äkkiä hän palasi juoksujalkaa muitten luokse:
— Katsokaas, mikä tuolta tulee! hän huudahti.
Pencroff keskeytti työnsä ja huomasi jonkin mustan esineen liikkuvan joen pinnalla.
— Venehän se on, hän virkkoi.
Todellakin: vene lipui hitaasti myötävirtaan.
— Hoi, vene, ho-hoi! luikkasi Pencroff merimiehen tapaansa unohtaen, että kenties nyt olisi viisainta olla aivan ääneti.
Ei kuulunut vastausta. Vene ei ollut enää kuin kymmenen askelen päässä.
— Mutta meidän oma pirogimmehan se on! Pencroff huudahti. — Nuora on katkennut ja paatti karannut. Hyväänpä aikaan tulikin.