— Tiedättekö yhtään keinoa poistaa tuota ottelua?
— En vielä. Mutta minusta on niinkuin tuo ottelu, jos sen tapahtua täytyy, ei kävisi laatuun muualla kuin Amerikassa, ja ennenkuin sinne ennätämme, voinee sattumus, joka on luonut tämän pulan, sen muuttaakin.
Kapteini Corsican pudisteli päätänsä niinkuin se, joka ei tunnusta sattumuksen vaikutusta inhimillisissä menoissa. Samalla silmänräpäyksellä meni Fabiani portaita myöten kannelle vievään kappiin. Minä näin hänen ainoastaan pikimmältään, mutta minua hämmästytti hänen kasvoinsa kalpeus. Verta juokseva haava oli taas revitty auki, ja minulle teki pahaa nähdä häntä. Me menimme hänen jälkeensä. Hän hairaili sinne ja tänne ilman tarkoituksetta, huuteli tuon kurjan olennon nimeä, jonka sielu jo puoleksi oli paennut kuolevaisesta verhostansa, ja koki vältellä meitä.
Ystävyys voi toisinaan olla haitaksi. Corsican ja minä katsoimmeki parhaaksi kunnioittaa tuota mielikarvautta eikä sekautua siihen. Mutta yhtäkkiä Fabiani lähestyi meitä ja tuli luoksemme.
— Se oli hän! Se mielipuoli! — sanoi hän. — Se oli Elleni, eikö niin?
Elleni-parka!
Häntä vielä epäilytti ja hän meni luotamme odottamatta vastausta, jota emme olisi tohtineetkaan hänelle antaa.
Kahdeksaskolmatta luku.
Vielä puolipäivän aikana en ollut kuullut, että Drake olisi lähettänyt puollustajiansa Fabianin luokse, ja kuitenkin olisi näiden valmistusten pitänyt olla tehtyinä, jos Drake oli päättänyt heti vaatia hyvitystä ase kädessä. Taisimmeko tämän viipymisen tähden jotakin toivoa? Kyllä tiesin, että saksilaiset kansaheimot ajattelevat kunnian-asioissa toisin kuin me, ja että kahden-ottelut melkein kokonansa ovat kadonneet Englannin tavoista. Niinkuin jo ennen on mainittu, laki ei ainoastaan ole kova kahden-ottelijoita vastaan, ja sitä ei käy kiertäminen niinkuin Franskanmaalla, vaan yleinen mielikin on niitä vastaan. Mutta tässä oli eri kohta. Riita oli silminnähtävästi etsitty, haluttu. Loukattu oli niin sanoakseni vaatinut loukannutta, ja mietteeni jäivät aina samaan päätökseen, että käsikähmä oli välttämätön Fabianin ja Harry Draken välillä.
Samalla täyttyi kansi kävelevillä parveilla; nämä olivat niitä oikea-uskoisia sapatin harrastajia, jotka nyt palasivat jumalanpalveluksesta. Upseerit, matruusit ja matkustajat menivät taas paikoilleen tahi hytteihinsä.
Kello puolivälissä yksi tehtiin vaarin-otto, jonka päätös pantiin tavalliselle paikalle ja oli seuraava: