Samassa kun höyryveneen piti lähteä rannasta tunsin minä jonkun tarttuvan minua käsivarteen. Minä katsahdin taakseni. Se oli tohtori Pitferge.
— Te palaatte Europaan? — huudahdin minä.
— Niin, ystäväni.
— Great Easternissako?
— Tottapa niin — vastasi armas toverini hymähdellen. Minä olen ajatellut asiata — ja minä lähden. Ajatelkaa, että tämä kenties on Great Easternin viimeinen reissu, reissu, jolta se ei palaa.
Kello juuri ikään soi lähdöksi, kun eräs laivapoika Fifth-Avenue ravintolasta juoksi läähättäen ja jätti minulle lennätinsanoman, Niagara-Falls-kauppalasta lähteneen. "Ellen on vironnut, hän on täydellä toimellaan, ja tohtori vastaa hänen pelastumisestaan." Näin kirjoitti kapteini Corsican.
Minä ilmoitin tämän uutisen Dean Pitfergelle.
— Vastaa hänestä — mumisi matkakumppalini. — Minäkin vastaan hänestä, mutta mitä se todistaa? Joka tahtoisi vastata minusta, teistä, kaikista, tekisi sangen väärin.
Kahdentoista päivän perästä saavuimme Brestiin ja seuraavana päivänä Parisiin. Paluu kävi ilman mitään merkillistä tapausta, pahaksi mieleksi tohtori Pitfergelle, joka yhä vain odotti "haaksirikkoa".
* * * * *