Ol' ennen mulla kuntoa, En silloin uupunut, Waan vehkaleivän syötyä On ruumis riutunut.
Jos kurja muunne muuttaisin Jo tästä seudusta, Niin leivän ehkä löytäisin Ja palkan vaivasta.
Waan vaikka siellä saisinkin Ma ruoan runsahan, Niin vaikeaa on kuitenkin Mun mennä matkahan.
Sill' oisko seudut, maisemat Niin siellä herttaiset? Ja oisko kummut, kukkulat Kuin meillä metsäiset?
Ja tuoksuisiko tuomikko Niin siellä laaksossa? Ja kullan laulu soisiko Noin mulle lehdossa?
Kuin lehti kuiva lentävi, Min tuuli tempasi, Niin raukka hänkin eksyvi, Ken maansa hylkäsi.
Waan ehkä Herra kuulevi Jo köyhän kansansa, Ja syksyn tullen siunavi Sen vielä vuoronsa.
(Lasten Suometar 1856).
Yrjö Koskinen. (Yrjö Sakari Forsman.)
Koulu-opettajan poika, syntynyt Waasassa 1830, tuli 1847 yliopistoon, 1853 maisteriksi ja 1860 tohtoriksi. W. 1863 määrättiin hän yleisen historian provessoriksi.