Syntynyt Kemissä 1638, tuli yliopistoon 1656, kappalaiseksi Inariin 1669, kirkkoherraksi Kuusamoon 1675, Ala-Tornioon 1684, kuoli 1705. On Ruotsiksi kirjoittanut kertomuksen Lappalaisten käännyttämisestä.
Weisu talonpojille kunniaksi.
Talonpoika keväällä totta Wisun vaarin ojasta ottaa, Siivoo pellon, vainion, maan mainion; Siemenen hyvän ja jyvän Maan poveen heittää, Mullalla peittää; Juhdall' vaon kääntää ja vääntää Taitava tää perheen isäntä.
Koska varhain aamulla laulaa Kotolintu se keno-kaula, Jonk' on nimi kukko, niin ukko Unisijaltans akkans kans Nousee kohdastans, pyrki pukeisans, Katsoo päin otavaa sill' haavaa, Ennen kun hän juur' oven avaa.
Jälkeen ruoan Jumalan luoman Isän meidän haltuun ja huomaan Hiljaan menee kehtoon, jok' ehtoo; Warhain aamull' myös on hän työss', Pyrkii korpeen pois, puita kusta tois, Niitull' joka henki, kans kenki, Poika, tytär, piika ja renki.
Aina sit' järjetöint' orjaa Hän armahtaa, siivoo ja korjaa, Sarvipäätä säästää, ja päästää Ajall' aina suvell' laitumell'. Joka voimatoin oli sinä vuonn', Sieltä kanssa karvan sen parhaan Hiljain tulee illalla tarhaan.
Ettei tää isäntä ja taatta Koskaan mahtais laiskana maata, Niin hän vetää nuottaa; ei suotta Anna häll' kalaa Jumala. Hänt' auttaa myös muu konsti ja vipu, Johon jänes parka, ain' arka, Tapaturmast' joutuu ja karkaa.
Tällä tavall' saapi hän viljaa Warhain aamull', illalla hiljaan, Joka työns näin täyttää ja käyttää, Waarin ottaa kans vieraastans. Herra haltia maan ja Luoja taivaan Ei hänt' alaspaina, vaan aina Ravintons häll' antaa ja lainaa.
Akka koton' istuu ja neuloo, Kutoo kangast', leipoo ja seuloo; Hän hamppui ja villaa ei pilaa, Waarin ottaa työst' jo puol' yöst', Eikä kauan makaa se vaimo vakaa, Parsii viisi sukkaa, se nuori rukka, Eikä talon kappaleit' hukkaa.
Koska lehmä lypsävä kulta Illall' tulee tarhaan niitulta, Niin hän vastaan häntä jo lentää Monen astian kans kohdastans, Wetää kykkysill' neljäll' hyppysell' Makian maidon nuoren, sen tuoreen, Woiks tekee kirnussa tuoreen.