Esko (itsekseen). Sinne minunki puumerkkini vielä tuleman pitää.
Sepeteus. Lupauskirja on niinmuodoin valmis. (Topiakselle.) Minä annan tämän sinulle ja sinulla on sitten valta antaa se kelle mielit, se ei koske enään minua.
Topias. Minä annan sen Eskolle. (Antaa lupaus-kirjan Eskolle.)
Esko. Kanttoorin olisi pitänyt kirjoittaa, että minä otan tämän askeleen omasta, vapaasta tahdostani.
Sepeteus. Mitä minä kirjoitin sen minä kirjoitin.
Topias. Kaikki hyvin; eikä puutu enään, kuin eväänne, ja se on valmis paikalla. — Että saatte lähteä jalkataneissa ei ole minun syyni; mutta tulettepa takaisin aika jyryllä, sen tiedän varmaan. Morsiustalosta tänne teille kyllä annetaan hevoinen.
Mikko. Minä luulen, että antavat meille sieltä hyvän kyydin.
Topias. Ilman epäilystä, Mikko. Ja koska lähdette sieltä, niin lähtekäät kuin tuulis' ja pilvis', että morsiamen kaulaliina liehuu kuin sotalippu; se näyttää komealta, ylpeältä.
Mikko. Lähdemmepä vauhdilla, ettei yhdenkään silmä morsiusparia eroittaman pidä.
Topias. Uljaasti lausuttu, poikani. (Esko on istunut pöydän ääreen ja aikoo panna puumerkkinsä lupauskirjaan.) Mitä tekee Esko?