Kylmän talven taukoomaan Päivän penseys soimaa, Wilun valjun vaipumaan Auttap' auringon voima. Kevät käkee kesän tuomaan, Hengetön hangitsee virkoomaan, Kovan kallon alta Meri, maa ja mantere, Orot, kedot ja kankareet Toivovat suven valtaa.
Pilvet pakohon pyrkivät Seestys taivaan täyttää, Ilmat ankarat asettuvat Aurinko lämpimens näyttää. Toukoo toivottaa kyyhkyinen, Lintu pieni pääskyinen Suven sanoman saattaa; Käet kukkuvat kuusistoss', Linnut laulavat haavistoss', Wisertäin suven virttä.
Lehdet puihin puhkeevat, Wesovat suuret ja pienet, Metsät, vainiot vihoittavat, Kasvavat niitut ja niemet; Kukkaiset ihanast' ihastuvat, Maast' maan yrtit ylös käyvät, Hajahtain makialt' päänäns. Kuolleet elämään ihastuvat, Linnut, luodut kaikk' iloitsevat, Ilma on iloa täynnäns.
Herran ihmeit' ajatelkaa, Uskokaa hänt' hänen töistäns, Hänen murhettans muistakaa, Jonka hän pitäpi meistä. Luodut siunaa kaikk' sikiämään, Linnut, kalatkin kasvamaan, Eläimet, laihot meill' lainaa. Luotuin kanssa kaikk' iloitkaa, Herran hyvyyttä kiittäkää, Jonka meill' osoittap' aina.
(Samasta kirjasta kuin edellinen).
Kesällä
Aika on nyt iloinen, Iloita me mahdam', Kesä on kaunis, ihanainen, Riemuita siis saadaan. Kun vilu valju on voittanut Aurinko ylös auttaa, Taikka talvi on tappanut, Suvi eläväks saattaa.
Wainiot vihriäst' vihoittavat, Metsät, niitut ja niemet, Kukkaset kanssa kasvavat, Puissa lehdet lienee. Nämät talvi tappanut on, Kaikki kaatanut kaltoon, Wirkoomaan suvi saattanut on, Ilon ihanan antain.
Linnut ilosta laulavat, Suven suotuista virttä, Ett' hengettömät heräävät, Eloon itsens siirtäin, Meri, maa, kaikk' kantavat Kasvon, kauniit lahjat, Hedelmän armaan antavat Eläimet, linnut, laihot.
Näistä näemme Herran työt, Meistä hän murhehtii muistaa, Tarpeemme aina edes tuo Maasta, merestä, puista. Ihmiset, siis, te iloitkaa: Ohoh aikaa iloist'! Weikkosemme, nyt veisatkaa Herralle kilvan kiitost'.