(Samasta kirjasta).
Punssipullon kuolemasta.
(Laulettava kun täysi punssipullo särkyy.)
Mull' oli pullo, Kaunis kuin kulta, Kirkas kuin tähti ja täysi kuin kuu. Surma sen sulloi Murskaksi multa; Nyt ves' on silmissä, irvissä suu.
Woi! sydän parka Kuinka se tytkii, Kuinka se paisuu ja rinnassa lyö; Kuinka se arka Nääntyen nytkii, Kun hänen aarteensa kuolema syö.
Hui! raju surma, Tunnoton, jolkka, Surkeesti pulloni sormissas soi. Ryöväri julma! Jälkes on kolkka, Työs surun suurimman rintani toi. Riemuni kuoli! Kuolla nyt tahdon, Pulloni vierehen hautani suon. Siellä en huoli Muusta, jos vahdon Wielä sen pirstoista saan, niin sen juon!
(Ensik. pain. 1861).
Juomalaulu.
Ei maljasta maisteta ma'aten — Pois torkka ja aukaise suus! Salutem et prosperitatem! Juo virkuksi kieles ja luus! Et riemua rinnassas huomaa, Jos vaan lasin huulilles tuot, Ja siitä kuin kärpänen juot Noin kaunista juomaa.
Jos nyökkäisit, veikkosein, mulle Ja tietäisit tehtävän työs, Salutem niin sanoisin sulle Et prosperitatem -kin myös. Jo käteni nousnunna olis Ja suuhuni lasia tois, Ja kurkkuni nielis ja jois Ja soivaksi tulis.