Mielikki, metsän emäntä, Metsän kukka kultarinta, Kasta siipesi simassa, Sulkasi sulassa meessä, Jolla virteni virutan, Kastelen sanani kaikki, Että maistuisi mesille, Hunajalle höyryäisi, Oisi iltamme ilona, Suomen kansan suosiona.
(Käsikirjoituksena Kirj. Seuralla).
Wiinasta.
Wielä virkan, viina, sulle Puhelen, putellijuoma, Kun olet tullut kuuluisaksi, Aivan arvohon ylennyt, Mielivieraaksi monelle, Kansan kaiken ystäväksi, Warsin vaivasta vähästä Aivan ilman ansiotta. Kyll' olet kaunis katsannolta, Aivan loistava lasissa, Waan on myrkky mielessäsi Niinkuin käärmehen kavalan; Annat suuta surmallista Juuri Juuttahan tavalla. Waikka kautta kaulavarren Alas vatsahan valuupi, Kohta päähän korkeneepi. Asti aivoihin ajaiksen, Wiepi mielen miehen päästä, Tunnon tuhmaksi tekeepi, Wiepi köyhän kunniankin, Alentaapi arvon kaiken. Wiet sä riistan rikkahilta, Tavaran talonpojalta, Otat puodit porvarilta, Lastinensa kauppalaivat. Wielä rohkenet ruveta, Mennä korkeiden kotihin, Miesten parvehen parasten; Jotk' ennen verassa välkkyi, Saatat sarkavaattehisin.
Woi sinua, viina parka, Minkä tiedät tehnehesi: Teit nyt tuommoisen tarinan, Kumman aivan kuuluisimman, Kun saatoit oman emosi Oman valtavanhempasi Istumaan ikänsä kaiken Warsin vankihuonehessa, Hiirten surmana surussa Pyyräsilmäin pyydyksenä, Poikansa pahoista töistä, Oman lapsen laitoksista. Woi sinua, pannu parka! Minkä kannoit kohdussasi, Itselles ikuisen vaivan! Olit kyllä oiva muori, Hyvin taitava talossa; Et ollut suuna, etkä päänä, Etkä petona pereessä, Waikk' oot vangittu kovasti, Aivan ahtaassa tilassa, Poskillas pahuuden merkki, Tehty kruunun tämppelillä. Wiina vielä valloillansa, Poikasi pahoilla töillä, Onpi syynä surmatöihin, Aivan varkahan apuna, Ei ole sitä sijoa, Eikä ainoista asiita, Kuhun ei kätensä käyne, Eikä sormensa sopine.
(Käsikirjoituksena Kirj. Seuralla).
Olli Kymäläinen
Syntynyt 1790 Heinäveden kappelissa. Oli kauan aikaa myllärinä, mutta asettui loppu-ijällään mökkiin asumaan, kuoli 1855.
Hänen runoelmiansa löytyy Sanansaattajassa 1840, Kalenterissa Necken 1845 ja Maamiehen Ystävässä 1848.
Kiitos Luojalle hyvästä vuoden tulosta.