Sen taivas ehtookullassaan, Sen aamurusko loistossaan, Ne toi sun, pääsky, Pohjolaan, Ne sai sun tänne lentämään.
Sun pohjolassa, herttainen, On rakastella rauhainen; Sun tääll' on lysti ollakses Ja armas aikaellakses.
(Oulun W. sanomissa 1840).
Nuorukainen.
(Ruotsista.)
Tuulonen, poskillain joka liehuelet ja mun heität, Oi, sano minnekä vaan matkata mietiskelet, Joutusa, kiiruhtavainen, tultuas rientävä kohta, Oi, sano, minnepä vaan, minne pysähtyvä oot? Aaltoinen, joka purttani pientä kiikutat hiljaa, Jos sua seuraisin, jospahan airoset mun Tottelisit vetojasi ja myötäsi kulkisivatten, Wastaa, missäpä vaan valkama löytyvä ois? Aatokset lukemattomat, povessain palavaiset, Minnekä, oi sanokaa, ai'otte seisahtaa? Aatokset, ylähäisen, puhtahan maailman lapset; Minnekä juoksunne jää, missä on matkanne pää?
(Oulun W. sanomissa 1841).
Pietari Hannikainen.
Lautamiehen poika, syntynyt 1813 Säämingissä, tuli yliopistoon 1833, maamittarin apulaiseksi 1835, komissionimaamittariksi Wiipurin lääniin 1857 ja Uudenmaan lääniin 1866.
Toimittanut sanomalehtiä Kanava 1845-7, Aamurusko 1857-59, ja Suometar 1864. Suomentanut useammat näytelmät ja itse kirjoittanut näytelmän Silmänkääntäjä.