Tuohon virkki virkaheitto, Wenskan veijari vetäisi:
"Kuules ukko, kun sanelen Jutustasi, Suomen Jussi! Käyppäs karttakammarihin, Osta sieltä uusi kartta, Minä venskaksi vetäisen, Ruotsin kieltä kirjoittelen."
Jussi päästääpi paperit, Kaivoi kartan kainalosta. Heitto karttaa katseleepi, Kohta Jussille julisti:
"Käy nyt tänne kammarihin, Kohta venska viskatahan, Pannahan paperin päälle; Saapi ruotsiksi lukea Kaikki herrat kansselissa, Kohta kirjat korjatahan, Juttusi julistetahan!"
Jussi ei juljennut sanoa Kartan kaupasta mitähä: Jo rahat rakosta loppui, Waskikullat kukkarosta; Luuli Luojan laittanehen Etehensä enkelinsä Köyhille, varaksi varsin, Huonon kansan hoitajaksi, Jok' ei kultia kysele, Hopeasta huolta kanna.
Kunpa oli kirjoittanut virkaheitto valmihiksi, Sitten Jussille julisti:
"Nyt on kirja kirjoitettu, Saapi ruotsiksi lukea Kuvernyöri kansselissa, Eikä potkita pihalle; Kuvernyöri kuulu herra Lyöpi riitasi lopulle."
Jussi heikko henkäiseksen, Murehella muistutteli, Alas laski lattialle Poloisille polvillehen, Käet väänsi vastatusten, Koprat yhtehen kokosi, Sitten silmänsä ylenti, Kohti taivasta kohotti:
"Nyt on julkinen Jumala Edestuonut enkelinsä, Köyhille varaksi varsin, Huonon kansan hoitajaksi; Antavi asiat juosta, Jutut kaikki kansselissa, Waikk' on kullatkin kulunna, Hopeatkin huovennunna!"
Sitten nousi notkaltahan, Pois kohosi polviltahan, vielä virkaheittiöä, Nälkäkurkea kumarti: