[106] R. 40 v. 259.
[107] R. 40 v. 307.
[108] R 2 v. 366.
[109] R. 41 v. 23.
[110] R 41 vv. 175, 176, 183, 184.
[111] R. 41 v. 263. Toinen toisinto, jonka 44:s runo sisältää, kuvaa kanteleen synnynkin hyvin runollisella tavalla. Wäinämöinen kuulee koivun itkevän kovaa kohtaloansa, lohduttaa sitä ja veistää siitä kanteleen kopan. Kielet sai hän tuon immen hiuksista, joka ei itkenyt, ei iloinnut, ainoasti lauleli, ikävöiden sulhoansa. Senvuoksi Suomen lyyrillisessä runoudessa heliseekin »murhe, mutta murhe ruusun punertava!»
[112] R. 43 v. 78.
[113] R. 49 v. 403.
[114] R. 18 v. 247.
[115] R. 10 v. 107.