Jeesus paimenna pajussa,
Karjalaisna kaskismaissa,
Anoi vettä juodaksensa.
"Ei ole mulla astiata,
Ei ole kannuni kotona;
Pikarit pinona vierit,
Kannut halkoina kalisit."
"Pistäpäs pivon[kin] täysi,
Kahmalon täysi kanniksele!"
"Mitäs puhut, Suomen sulha,
Suomen sulha, maiden orja,
Isäni ikäinen paimen,
Ruotsin ruodoilla elänyt,
Kalanpäillä kasvatettu,
Karjalaisna kaskismaissa!"
"Siis mä lienen Suomen sulha,
Suomen sulha, maiden orja,
Isäsi ikäinen paimen,
Ruotsin ruodoilla elänyt,
Kalanpäillä kasvatettu,
Karjalaisna kaskismaissa;
Ellen mä elkiäs sanele."
"Sano kaikki, mitäs tiedät!"
"Kussas kolme poikalastas?
Yhden tuiskasit tulehen,
Toisen vetkaisit vetehen,
Kolmannen kaivoit karkehesen.
Sen kuin tuiskasit tulehen,
Siit' olis Ruotsissa ritari;
Sen kuin vetkaisit vetehen,
Siit' olis herra tällä maalla;
Sen kuin kaivoit karkehesen,
Siit' olis pappi paras tullut."
Mataleena neito nuori
Rupes vasta itkemähän,
Itki vettä kiulun täyden,
Pesi Jeesuksen jala'at,
Hiuksillansa kuivaeli.
"Itsepäs lienet Herra Kristus,
Kuin mun elkeni sanelit!
Pane minua, Herra Jeesus, —
Pane minua, minkäs tahdot,
Soihin, maihin portahiksi,
Jaloin päälle käytäväksi,
Joka tuulen turjotella,
Laajan lainehen ladella."
Suomalainen Helka-virsi ei niinmuodoin ole muuta kuin poikki Euroopan, kautta monen kansan ja kielen, Välimereltä Itämerelle vyöryneen lauluaallon viimeinen harja. Se on kieltämättä mukailu lähimpänä olevasta ruotsalaisesta runosta. Mutta kuinka paljon itsenäisempi mukailu se kaikkiin muihin verraten tässä pitkässä runon-siirtymisen sarjassa on! Ranskalainen tutkija Doncieux antaakin suomalaisesta runosta sen arvostelun, että tämä on "mukailu, jonka yksityispiirteissä on runsaasti elävää ja outoa paikallisväritystä".[75]
Mataleenan virren johdanto kuvaa hänen pitkää oloansa neitona kodissa ja komeaa esiintymistään: korkokengissä, hienohelma hameessa, kultakruunu päässä ja hopeapää veitsi vyöllä. Tätä johdantoa on myös säilynyt muutama säe eräässä Mataleenan virren katkelmassa, joka on muistiinpantu Ruovedellä Satakunnassa:[76]