[19] Vareliusen korjaus: Heikot virret heittiöillä, on mahdoton, sillä vaikka laulajat voisivatkin kutsua itseään enemmän kuin vaatimattomasti "heittiöiksi", eivät ainakaan saata virsiään tunnustaa "heikoiksi". Säe on turmeltunut seuraavien säkeiden vaikutuksesta. Jo Gottlund huomauttaa, että tässä voi olla kysymyksessä laulaja tahi "virren heittäjä".
[20] Käen, merihelmet — — urvut, vasken ovat joko kaikki korjattavat yksiköllisiksi taikka myös kaikki monikollisiksi, jolloin annas mun sijassa täytyy ajatella olleen jonkun sanan merkityksellä alkakaamme.
[21] Sopii myös korjata: sininen — punainen. Uikasme selittää Varelius merkitsevän kulkekaamme (uiden?) tai, Gottlundin mukaan, olevan saman kuin liikatkaamme s.o. laulakaamme, laulain tehkäämme. Kumpikaan selitys ei tyydytä. Mordvan kielessä on t:ri H. Paasonen huomauttanut löytyvän sanan ui-fta-m, joka merkitsee aloitan.
[22] Wiedemannin virolaisessa sanakirjassa tavataan merehelmes merkityksellä: Bernstein.
[23] Lönnrot huomauttaa nimenomaan, että ainoasti kunnialliset ja siveät neitoset saivat ottaa osaa tähän pyhään juhlaan.
[24] Lönnrot Helsingfors Morgonbladissa; vrt. Niemi Virittäjässä 1900, s. 33.
[25] Esim. Juhannus jumalten seppä (Lönnrot, Q. 27; Ahlqvist, B. 290); Hiietkin hikoelevi, Jumalatkin lämpiävi (Lönnrot, A. II. 10, n:o 2), jossa pahan ja hyvän vastakohta ei ole pakanuuden aikuinen; köyhien ja vaivaisten kutsuminen Jumalisten juominkihin (kts. Kalevala 20: 6, 565), joka perustuu raamatulliseen vertaukseen.
[26] Neovius, n:o 677, Sakkulasta.
[27] Neovius, n:o 832, Sakkulasta.
[28] Reinholm, XII. n:o 40, Lempaalasta.