Niille säkeille, joilla varsinais-virolaisessa näytteessä orjaa ja isäntää puhutellaan, löydämme melkein sananmukaiset vastineet joko Soikkolan tai Kurkijoen puolisessa näytteessä. Kuvaavia lausetapoja, jotka eivät voi olla satunnaisesti yhtäläisiä, huomattakoon: vetta süüä, vetta juua > vettä juoa, vetta syöä ja _Käskujalgun käieksenna > Käskyläisnä käyessäsi.[432]
Huomattakoon myös tässä kohden eräs läntisimmän Inkerin kappale (9), jossa säkeet:
Tuotiin tuolle tuoli alle,
Pantiin patjat tuolin päälle,
— — —
Tuotiin se metinen tuoppi,
tarkoin vastaavat täydellisenä painettua varsinais-virolaista näytettä.
Mitenkä isäntä sai surmansa, on suomalaisessakin runossa useimmiten jäänyt epäselväksi. Läntisimmässä Inkerissä, Narvusin puolella, hänen mainitaan yksinkertaisesti kuolleen tai tuodun kuolleena. Soikkolan-puolisessa näytteessä näemme vastakohdan siinäkin kohden kehitetyn. Isäntä kuolee komeasti, vieläpä hurskaannäköisesti omaan kotiinsa:
Hopeaisen tuolin päälle,
Kultaristi rinnan päälle,
joista edellinen säe on selvästi mukaeltu orjan tuolista taivaassa.
Vähemmän ulkokullattu on kuvaus itäisimmässä Keski-Inkerin toisinnossa, jossa niinikään helvettiin viemisestä on puhe (39).
Jo kuoli iloisäntä
Tupahansa pöyän päähän,
Viinakannu kainalossa,
Olutkappa pääpohissa.
Vietiin sielu helvettihin,
Tulisieluisten sekahan.
Vielä Suojärvellä Itä-Karjalassa isäntä kuolee mukavasti (80; vrt. 79, 82):