Kaikesta ensiksi on huomattava suomalaisen laulun rakenne, jossa selvästi voi eroittaa nelisäkeisiä värssyjä. Näissä värssyissä on jo prof. Estlander osoittanut loppusoinnun jälkiä. Etenkin länsimurteen alalla on riimi ilmeinen, esim.
Merikoira, verikoira
Soutaa ja joutaa,
Neitsy istuu kajutissa,
Itkee ja huokaa (32; vrt. 5, 7).
Neiti istui kammiossa,
Istui ja itki,
Näki hän isänsä kävelevän
Meren rantaa pitkin (10; vrt. 9).
— — —
Kädet paatin laidalla,
Polvet meren pohjassa. (7; vrt. 5).
Näki isänsä rannalla
Kävelevän sannalla (5).
Neiti se istuu kammiossa,
Kerii silkkilankaa,
Näki pappansa kävelevän
Pitkin meren rantaa (11; vrt, 14).
— — —
Isän hevoset väsyköön
Parhaan touon aikan',
Äidin lehmät ehtyköön
Parhaan lypsön aikan',
Veikon miekat[512] rikkukoon
Parhaan sodan aikan'.
Siskon kruunut [sulakoon]
Parhaan helyn aikan',
Heilan laivat kestäköön
Parhaan soudun aikan' (11).
Ainoasti länsisuomen alueella on laulussa ilmaistuna merirosvon kansallisuus. Hän on silloin säännöllisesti Venäläinen (1, 4-8, 13), enimmiten veri-alkuisella määresanalla (-suu 6, -korva 7, -koira 5, 8, vrt. 32). Vaan yhdessä, varsinaissuomalaisessa kappaleessa (3):
Punapäinen Tanskalainen seilaa ja soutaa.