[312] Topeliusella, niinkuin on mainittu, oli paitsi hänen kokoelmissaan säilynyttä kappaletta (Niemi, Topelius s. 52) toinen Sjögrenin muistiinpanon kaltainen. Jos hän tähän jälkimmäiseen vastaukseen olisi asettanut uuden kysymyksen, niin voisi vielä ajatella sen olleen kadonneessa toisinnossa. Mutta hän on tehnyt muutoksen juuri säilyneesen kappaleesensa.
[313] Cajan, n:o 46.
[314] Alkuperäisessä käsikirjoituksessa (Fol. V. s. 30) tätä kohtaa ei vielä löydy.
[315] Kts. Lönnrot, Loitsurun. s. 1.
[316] Castrén, XI. b. n:o 13.
[317] Europaeus, K. n:o 11.
[318] Cajan, n:o 83.
[319] Charl. Europaeus, n:o 186; vrt. Sirelius, n:o 213, jossa loitsun seassa tavataan sekä Hiiden sepän kahleentaonta että säe: Piru kaivoi pitkän hauan.
[320] Krohn, n:o 1491-4 Kiuruvedeltä Pohjois-Savosta; vrt. 16629 Pihtiputaalta Pohjois-Hämeestä. Kts. myös Auer, n:o 65 Kemistä Pohjanmaalta: Kallio oli ennen pehmyt kuin leipä, vaan kun Luoja sanoi: "maa kiven kovettakohon, vesi rauan karkaiskohon", niin tuli kovaksi kivi. Viitatut runosäkeet esiintyvät sentään Vienan läänissäkin, josta koko kertomus voisi olla laukkukauppiaan mukana kulkeutunut.
[321] Relander, n:o 123; vrt. Basilier n:o 65 ja Krohn n:ot 5845, 5911. Myös Vienan läänissä tavataan loppulaule: siinä tshiepissä on nyt Hiitolan isäntä, sentähden ei taota rautaa pyhänä (Castrén, XI. b. n:o 13; vrt. Cajan n:o 46).