Marjan valitus, ettei häntä kukaan ole poiminut, vaikka satoja, jopa tuhansiakin on käynyt häntä katsomassa (vv. 19-24), perustuu samaan toisintoon, joka alkaa Marjatan kainoudella.
Sata neittä, tuhat naista,
Viititseksen vaatitseksen,
Tinavöihin tilkitseksen,
Vaskipauloihin paneksen,
Yhen marjan poimintahan,
Karpalon karistantahan.
Marjatta korea neito,
Viititseksen vaatitseksen,
Yhen marjan poimintahan, j.n.e.
Vienan läänin laulutavalle omituinen on marjan kohoaminen ylös huulille, ennenkuin se sieltä, samoin kuin etelämpänä, alkaa alas valua; esim. Sjögrenin vanhassa kirjaanpanossa:[122]
Marja nousi päällepäkeien,
Pakeilta helmoillensa,
Helmoiltansa rinnoillensa,
Rinnoiltansa huulillehen,
Huuliltansa kielellehen,
Siitä vatsahan valahti.
Välistä esiintyy se vielä vilkkaammassa puhuttelun muodossa:[123]
"Nouse, nouse, marjaseni,
Kapehelle kauolleni!
Nouse, nouse j.n.e.
Heleille helmoilleni —
Vaskisille vyöni päille —
Ripeille rinnoilleni —
Leveälle leuvalleni —
Kepeälle kielelleni."
Jopa vatsahan valuvi.
Tämä kuvaus on nähtävästi takaperin kääntämällä jäljitelty kyynelten vierimisestä, joka Vienan läänissä tavataan sekä Väinämöisen soiton että "Aino" tytön äidin itkun yhteydessä.
Merkillisin piirre vienalaisessa Marja-virressä on kuitenkin marjan kummallinen kasvinpaikka. Mainittujen Sjögrenin kirjaanpanemien säkeiden edellä lauletaan:
Katselekse, kääntelekse:
Ylähäinen taivosesta,
Alahainen maaemästä.
Otti suolta suopetäjän,
Rannalta rätsäkän männyn,
Jolla marjan maahan puotti.
Lönnrotille esitti Latvajärven Arhippa saman kohdan:[124]