Aivan samoin kuin Luojan surma-virsi Suomen itäisimmässä Karjalassa ilmaantuu koko Luojan virsi useilla lisäyksillä täydennettynä Venäjän Karjalan pohjoisimmalla runoalueella juuri siinä Cajanin kappaleessa (n:o 46), missä myös Tapanin virsi tavataan paikoillensa pantuna. Nämätkin lisäykset roomalaiskatolisen mielikuvituksen muodostamaan runojaksoon ovat enimmäkseen otetut kreikanuskoisen kansankäsityksen piiristä.
Runo alkaa luonnollisesti Neitsyt Maarian Marjavirrellä, jonka johdantona, niinkuin Suistaman-puolisessa näytteessä, on muista runoista lainattu pirtin pyyhkiminen.
Neitsyt Maaria emonen,
Rakas äiti armollinen,
Pyhki pikku pirttisensä,
Lakueli lattiansa,
Ammunteli rikkasensa,
Vaskisehen vakkasehen.
Viepi ulos usta myöten,
Pihalle pärettä myöten,
Kaijimmalle pientarelle.
Siitä kaataa.
Tähän perustunee Kantelettaren laitoksessa Neitsyt Maarian meno pirtistä pihalle (v. 7 ja seur.), jos kohta käytetyt säkeet ovat toisia.
Säännöllisessä järjestyksessä tulee sitten kappale Saunanhaku-virttä, joka liittyy Arhipan laulutapaan siinä, että Maaria kääntyy nimellisen henkilön puoleen.
Meni Mooseksen sisaren luokse:
"Oi Annikki sisareni!"
Annikki sisar on tiettävästi Kilpakosinta-runosta Ilmariselta otettu.
Mooses ei ole mikään muu kuin Arhipan samalla paikalla esiintyvä
Ruotus. Seuraavassa Tapanin virressä ovat molemmat nimet vielä rinnan
säilyneet.
Kun on Mooseksella hevosta juottamassa:
"Ruoki en Ruotuksen hevosta,
Katso Tiivan kankaria."
Näiden säkeiden edellä käy kuvaus, kuinka pojan syntyessä:
Syntyi kuuhut, syntyi päivyt,
Syntyi tähet taivahalla.