Jeesus sitten ajamahan
Jouluyönä ensimmäisnä,
Maarian-Martan aattona.
Vastaan Juudan miehet,
Pilatuksen pitkät pojat,
Suuren Ruotuksen rengit.
Jeesus kiinni otettiin,
Jeesus tapettiin.
Jeesus hautaan pantiin,
Jeesus haudasta puheli:
"Kun menette kaupunkiin,
Kääntykää Kidron-laaksoon,
Viekää isälle tieto,
Viekää emolle tieto,
Ilmoittakaa hautojalle,
Ett' on poika hirsipuussa,
Kaunis ilmapatsaassa,
Armas haudan partahalla."
Ei uskonut Maaria,
Ett' oli poika j.n.e.
"Härkä lahdattu laessa,
Kukko kultavartahassa,
Lammas pannulla paistina."
Härkä ammuen mäelle,
Lammas leikkien kesannolle,
Kukko laulaen lakkaan,
Hopeaista ortta myöten,
Kullaista korentoa,
Vaskista veräjää.
Sitten vasta uskoi M. —
Toinen on myöhemmin t:ri J. Hurtille Tallinnan tienoilta lähetetty katkelma, jonka edellä käy kehoitus päivälle kulumaan. Jeesuksen kirkkoon mennessä tulevat vastaan vaaleat pojat, jotka ottavat hänet kiinni ja tappavat.[386]
Jeesu hauda raiutie;
Haud oli sügav kymme sülda,
Küünar peale kümme sülda.
Valvama jäid valkjad poisid,
Piirama jäid pikad poisid.
Jeesuksen hautaa hakattiin;
Kymmenen syltä syvä,
Kyynärän päälle. Jäivät
Valvomaan vaaleat pojat,
Piirittämään pitkät pojat.
Yhtäläisyydet näihin verraten: kymmenettä syltä syvä hauta — sanan lähettäminen Maarialle — paistettujen eläinten eloon herääminen — vaikeus saada Maariaa uskomaan, todistavat epäilemättömästi, että myös Jeesuksen surma-laulu Setukaisilla on koko Viron kansan aikoinaan yhteistä runoutta. Epäselväksi jää ainoasti kalan ja lampaan vaihtelu, kukon ja härän ollessa yhteisiä. Eräässä jo Kreutzwaldin painattamassa Setukais-runossa[387] tosin esiintyy kalan sijalla lammas. Mutta senkin mainesana: "puoleksi paistettu", puoltaa juuri kalan alkuperäisyyttä ainakin Setumaan laulutavassa. Sillä tämä kala ei voi olla mikään muu kuin kampela, joka todella näyttää siltä kuin olisi puolet siitä jäänyt paistinpannuun ja toinen puoli lähtenyt mereen. Kysymys on vaan siitä, miltä taholta Setukaiset tämän tarun ovat saaneet. Venäläisillä löytyy suorasanainen legenda, joka selittää kampelan alkuperän.[388] Enkelin ilmoittaessa Maarialle Jeesuksen syntymän, hän ei ota uskoakseen, ellei puoleksi syöty kala tule jälleen eläväksi; kala herääkin henkiin ja päästetään veteen. Vaan myös germaanilaisilla kansoilla on tiettävästi yhtäläinen tarina ollut tunnettu. Uudenmaan Ruotsalaiset kertovat Neitsyt Maarian ennen Jeesuksen syntymistä syöneen kampelan puoleksi ja heittäneen toisen puolen mereen; kampelan suomalainenkin nimitys: Maariankala eli Neitsyt Maarian himokala viittaa samaan satuun.[389]
Mutta se onkin ainoa piirre, josta saattaa olla eri mieltä; Jeesuksen surma-laulu on muuten aivan kieltämättä katolisperäinen. Kahden vaiheilla voi vielä olla siitä, ovatko sen Setukaiset jo ennen kreikanuskoon kääntymistään omistaneet ja siitä saakka tallentaneet, vai ovatko he saaneet sen vasta myöhemmin, samoin kuin kreikanuskoiset Inkerikot katolisperäisen Luojan-virren luterinuskoisten naapureinsa välityksellä. Ettei jälkimmäinenkään olettaminen ole mahdoton, todistavat t:ri O. Kallasen Vitebskin läänin Lutsin piirikunnan katolisuskoisilla Virolaisilla löytämät katkelmat, joita nämät luterinuskoisina 1600 luvulla Setumaan viereisestä Võrun maakunnasta tulleet siirtolaiset ovat mukanansa tuoneet ja säilyttäneet.[390] Noista parista katkelmasta näkyy, että jo Võrunmaalla siihen aikaan Jeesuksen surma-lauluun kuului mies- ja naispalvelijoiden kutsuminen sekä koputtaminen Maarian ovelle. Toisessa Jeesus käskee Pietarin ja Paavalin, molemmat pyhät rengit, juoksemaan Maarian talolle kolkuttamaan ja ilmoittamaan hänen kärsimyksistään.
Juoksi Maaria katsomahan,
Nyrkin rintahan nujersi,
Löynnyt ei poikoa kotona;
Löysi poian hirsipuussa,
Löi kätensä kättä vasten,
Vaivassa vakaisen hengen.
Toisessa taas Maaria "käskyjalkaansa" kutsuu tuomaan vaatteet ja löytää poikansa nimenomaan "ristinpuuhun" lyötynä, vaahterainen vanne päässä.
Viimeksi olisi tarkastettava Jeesuksen surma-laulun suhde suomalaiseen
Luojan-virteen, jossa se vastaa osaksi Luojan ylösnousenta-runoa osaksi
Tapanin virttä.[391]
Että virolainen laulu on Varsinais-Virosta siirtynyt Suomen kielen alueelle, todistavat pari Koiviston saarella löytynyttä runonkatkelmaa,[392] jotka luultavasti ovat, samoin kuin eräs Salme-runon sipale,[393] suoraan yli Suomenlahden Seitskarin kautta kulkeneet.