Tässä niinkuin parissa muussakin pohjoisvirolaisen ryhmän kappaleessa (B 14, 18) jää ilmoittamatta, kuka orjan tuo taivaasen, kerrotaan vaan yksinkertaisesti, että hän vietiin. Edellä mainittu Viljannin-puolinen kirjaanpano jatkuu (B. 15):
Siis Jeesus hüidis taevaasta,
Musta Maaria kõneles:
"Tulgem kolmed hingelised.
Tooge ori taevaaije!"
Siinä siis henkiolentoja on kokonaista kolme. Muutamissa muistiinpanoissa yksi tähti hänet noutaa (B 16, 20, 21); läntisimmässä pohjois-virolaisessa tulee kuitenkin toiseksi Maaria (B 22):
Tuli tähte taivaasta,
Maarja maa rajalta,
Võttis orja kaendelasse,
Käänas käevarre peale.
Etelävirolainen, milt'ei säännöllinen enkelien kaksiluku on näitä vaihtelevia muotoja ilmeisesti alkuperäisempi.
Varsinais-virolaisessa näytteessä on Maarian veräjä vielä tallella. Toisessa kirjaanpanossa Vaivaran viereisestä Jõhvin pitäjästä on myös taivaan ovelle kolkuttaminen säilynyt (B 18):
Kui ori ära suresi,
Orja taeva viidaneksi,
Ulgub Looja ukse eessa,
Koputab koja lävela.
Tuleb vastu inglikene:
"Mis sa tahad, orjaparga?"
— "Tahaksin ma taeva tulla."
Tehti lahti taeva uksed.
Kun orja kuoli,
Orja taivaasen vietäneen.
Käypi Luojan uksen edessä,
Kolkuttaa talon ovella.
Tulee vastaan enkeli:
"Mitä tahdot orja parka?"
— "Tahtoisin tulla taivaasen."
Avattiin taivaan ovet.
Vaan vastakohdaksi on siinä lisätty isännän tulo helvetin ovelle koputtamaan, jonka jälkeen hän ei enää ole tilaisuudessa orjaa puhuttelemaan:
Kui peremees ära surest,
Viidi peremees põrgu poole.
Ulgub seala ukse eessa,
Koputab koja lävella.
Üüab Toonelda isanda:
"Kes see ulgub ukse eessa" j.n.e.
— "Peremees ulgub" j.n.e.
Lasti peremees põrgu tulla.