Karjalan kannaksen toisinnoista huomattavin on eräs runoalueen pohjoispäässä Kurkijoen tienoilla Lönnrotin kahdesti muistiinpanema, johon myös Kantelettaren laitos pääasiallisesti nojautuu (60, vrt. [62]).
[Minä laulan kaksi virttä
Kuin parasta seinähirttä,
Isännälle ja emännälle,
Jeesukselle, Maarialle.][414]
Lupa orjalle annettihin,
Lupa orjan, valta vangin,
Juosta Jouluna kotihin,
Pääpyhille Pääsiäiseen.
Orja suistui suvehen,
Suin suvehen, päin pälvehen,
Koprin ilmahan kovahan.
Kävi Jeesus tietä myöten,
Maariainen maata myöten,
[Viisi enkeliä perässä,
Kuusi käskyn kuulijata,
Yhdeksän on muuta miestä,[415]
Sieluja kirjoittamassa.]
Löysi tuosta orjan sielun,
[Kirjoittipa orjan sielun
Ilohuoneesen hyvähän.]
Talutettiin taivahasen,
Vietihin ilotupahan,
Avattiin hopeaportti,
Kultaportti kutsuttihin.
Tuotihin hopeatuoli,
Kultatuoli kutsuttihin:
"Istu tässä orja raukka!
Kyll' olet saanut seistäksesi,
Orjuuessa ollessasi,
Käskyläisnä käyessäsi."
Tuotihin hopeatuoppi,
Kultatuoppi kutsuttihin,
Mettä, hunnaa sisässä:
"Juoppa tästä orja raukka!
Kyll' olet saanut vettä juoa" j.n.e.
Kävi Jeesus tietä j.n.e.
Löyttihin isännän sielu,
[Kirjoitti isännän sielun
Piinapaikkahan pahaan.]
Talutettiin taivahasen,
Vietihin surutupahan,
Avattiin tulinen portti,
Tervaportti temmastihin.
"Seiso täss' iso isäntä!
Kyll' olet saanut istuakses,
Isäntänä ollessasi,
Käskijänä käyessäsi."
Tuotihin tulinen tuoppi,
Tervatuoppi temmastihin,
Tulta, tervoa sisässä,
Sisliskot sikertelevät,
Käärmehetkin kääntelevät.
"Juo tästä iso isäntä!
Kyll' olet saanut oltta juoa."
"Minkä tähen tää minulle,
[Raskahampi rankaisema,][416]
Kuin on kurjalle pojalle?" —
"Pahoin maksoit orjan palkan,
Veralla virunehella,
Saralla märannehellä,
Lyhyillä kyynärillä,
Kaitaisilla pietimillä."
Kävelee isännän sielu,
Kävelee kivikatua,
Kivitietä tellajavi.
[Tapasipa orjan hengen:[417]
"Ota, ota, orja raukka,
Paras lehmä parvestani,
Katso paras karjastani!">[
Pitkä arsina käessä,
Sarkatorvi kainalossa,
Hopea piosta piukki,
Kulta tuikki kukkarosta.
"Ota tästä orja raukka!"
"En taho iso isäntä,
[Kun et antan't aikoinasi;]
Mahoit maksella mailla,
Kostella ison kotona.
Luulit pannin painavaksi;
Ei tuo panni paljon paina,
Punni sielua punasta.[418]
Luulit riihes ripsavaksi,
Kun mun ripsi rintaluuni;
Luulit ortes ohkavaksi,
Kun mun ohki olkapääni;
Luulit partes paukkavaksi,
Kun mun paukkoi pallioni;
Pinon pitkän viereväksi,
Kun minun vereni vieri,
Sinun tietä (!) tehessäni,
Käskyläisnä käyessäni."
Tässä on myös paikallinen eroitus tehty orjan ja isännän välillä, kun mainitaan ilo- ja surutupa. Vaan toisinnon lisänimitys paha piinapaikka, ynnä sielujen kirjoittaminen ilmaisee selvästi uudenaikaista käsitystä. Vainajain olinpaikan eroitus on muuten Karjalan kannaksellakin harvinainen,[419] eikä etempänä Suomen puolella ollenkaan tavattava.
Sitä vastoin on kahtalaisen portin eroittaminen, niinkuin tässä, toiselta puolen hopeisen tai kultaisen sekä toiselta puolen tulisen Karjalan kannaksella aivan yleinen ja välistä Suomen Karjalassakin ilmaantuva piirre. Että sekin on myöhempää muodostusta seuraavien säkeiden malliin, joissa tuoli ja tuoppi eroitetaan, on helppo huomata. Karjalan kannaksella, jossa runon johdanto on useimmiten typistynyt tai kokonaan kadonnut, lauletaan tavallisesti kahdessa sananmukaisesti yhtäläisessä ja vastakohtaisessa otteessa, niinkuin seuraava esimerkki (43) osoittaa.[420]
Ajoi Herra tietä myöten,
Maariainen maata myöten,
Kanss' oli kaksi enkeliä,
Ja kolme pyhäistä miestä.
Oli orja tielle kuollut,
Suin likahan, päin vetehen,
Koprin ilmahan kovahan.
Otettihin orja raukka,
Talutettiin taivahasen,
Sielu sielusten sekahan,
Ruumis ruumisten välihin.
Avattihin kultaportti,
Tuotiin tuohon kultatuoli,
— — —
La laulan sanan takaisin,
Yhen värssyn väännän poisi.
Ajoi Herra tietä j.n.e.
Oli isäntä tielle kuollut,
Suin likahan, päin vetehen,
Koprin ilmahan kovahan.
Otettiin iloisäntä,
Talutettiin taivahasen,
Sielu sielusten sekahan,
Ruumis ruumisten välihin.
Avattiin tulinen portti,
Tuotihin tulinen tuoli. —
Suomen puolella on vielä mainittava omituinen porttikäsitteen kehitys. Vanhan kansan-uskon mukaisesti ynnä mahdollisesti muiden runojen vaikutuksesta esiintyy pyhä Pietari, erittäin Savon alueella, vaan välistä Pohjois-Karjalassakin,[421] vartioimassa sitä porttia, jonka päälle sielu kuvaillaan viedyn. Esimerkiksi otettakoon Eero Salmelaisen kirjaanpano Pohjois-Hämeestä, jossa se kehtolauluna oli säilynyt 1800 luvun keskivaiheille asti (96).
Lasta nukuttaissa.
Olin orjana Virossa,
Paimenna pakanan maassa.
Tulipa lupa orja raukan
Joululle kotia mennä,
Nukkuveralla nutulla,
Hamehella hamppusella.
Kuolipa tielle orja raukka,
Vietiin sielu portin päälle.
Kysyi Kiesus Pietarilta:
"Kenen sielu portin päällä?"
Pietar vastasi vakainen:
"Siell' on sielu orja raukan."
— "Tuokoa sielua sisälle,
Muitten sielujen sekahan."
Sielu tuotihin sisälle.
Tuotihinpa kultatuoli:
"Istu tuolle orja raukka!"
— "Minkä tähen tämä minulle?"
— "Sentähen tämä sinulle,
Olet saanut seisoksella,
Orjanakin ollessasi."
Tuotihinpa kultatuoppi,
Mettä, viinoa sisällä:
"Juo tästä orja raukka!"
— "Minkä tähen" j.n.e.
— "Sentähen j.n.e.
Kyll' olet saanut vettä juoa
Orjanakin ollessasi."
Sitten kuol' iso isäntä,
Vietiin sielu portin päälle,
Kysyi Kiesus j.n.e.
— "Siell' on sielu ison isännän."
— "Tuokoa sielua" j.n.e.
Tuotihin tulinen tuoli:
"Istu tähän iso isäntä!"
— "Minkä tähen" j.n.e.
— "Sentähen j.n.e.
Kyll' olet istunut pöyän päässä
Isäntänä ollessasi."
Tuotihin tulinen tuoppi,
Tulta, tervoa sisällä:
"Juo tästä iso isäntä!"
— "Minkä tähen" j.n.e.
— "Sentähen j.n.e.
Kyll' olet saanut oltta juoa
Isäntänä ollessasi."
Viimeksi painettakoon pisin Venäjän-Karjalan katkelmista (97):
Olin orjana Virossa,
Palkalla pakanamaassa.
Pahoin palkka maksettihin,
Lyhyellä kyynärällä,
Saralla hapannehella.
Niin otan orjuuesta orihin.
(Sivulla): Istutettiin
Tulisehen hinkalohon.
"Ota nyt parempi palkka!"
— "Mahoit silloin palkan panna,
Kun riihessä remusin,
Olin olkihuonehissa,
Pyyhin hiemalla hikeä."