Että tämä säepari on lainattu seuraavasta varsinaisvirolaisesta kappaleesta (B 19):
Pahasi maksid orja palga
Madalalla mattidella,
Kitsaalla kilmitulla,
Lühidella küünderalla,
todistaa epäilemättömäksi muoto matilla, joka suomennetun mitalla sanan sijalla pari kertaa on säilynyt (1, 6). Kattilan kappaleessa lisätään säkeen: "Matalaisella matilla" jälkeen uusi säepari, joka johtaa ajatuksemme viljan maksusta suoritukseen käteisessä rahassa (11):
Kaitaisella kahmalolla,[423]
Pikkaraisella piolla.
Soikkolan-puolisen näytteen yhdistyksessä:
Pikkaraisella piolla,
Kaitaisella kankahalla,
tulee vielä vaatepalkkakin huomioon otetuksi. Sillä taas on esikuvansa itäisimmän varsinais-virolaisen kappaleen säkeessä: "kitsamale kangaalla." Rahapalkkaa sitä vastoin ei Viron puolella nimenomaan arvostella, vaikka kyllä välistä Varsinais-Virossa isäntä kuvataan kulkevan: rarahakoltid peossa.[424]
Keski-Inkerissä on "Kaitaisella kappasella" vastineena ainoasti kerran säilynyt: mitalla, silloinkin alku soinnuttomalla mainesanalla pikkaraisella (30), joka oikeastaan kuuluu pio-sanaan ja onkin tämän pari kertaa, kuten Hevaan-puolisessa näytteessämme, vetänyt mukaansa. Mutta useimmiten käytetään kapan kertosanana vakka, välistä vielä matin 1. mitan mainesanalla: matalaisella (34), pian kuitenkin omilla alkusoinnullisilla (19, 20, 29):
Vajanaisella l. Vallan pienellä vakalla.
Niinikään Karjalan kannaksella on mitta joskus säilynyt, jopa uudella määreellä, jossa alkusointu on täydellisempikin kuin entisessä matti-muodolta lainatussa (50, vrt. 49):