Kaikki tähän asti mainitut toisinnot, viimeinmainittu yksi poisluettuna, ovat saadut semmoisilta seuduilta, missä ei tammi kasva. Siellä ei siis voi olla runomme synnyinpaikka. Tätä hakiessamme vetää meidät Sääksmäen runo länttä kohti ja samaan suuntaan myös viittaa yksi ainakin Pohjanmaalla ja Venäjän Karjalassa jokseenkin yleinen värssy, jossa kaadetun tammen tyvi työnnetään suurehen suvehen.[1422] Mutta vielä paljoa useammat jäljet käyvät eteläänpäin.
Inkerin alueessa, siis jo tammen kasvinmailla, on tammen-runo varsin yleinen. Loppu vaan siinä, niinkuin tiedämme, on semmoinen, että kaadetusta tammesta tehdään kaikellaisia kaluja, Länsi-Inkerissä muiden lisäksi sauna, jossa luoja lapsinensa kylpee.[1423] Melkein sama on myös laita Virossa.[1424] Saunassa tosin ei kylve jumalat, vaan on se muuten niin selvä koko maailman vertauskuva, että kyllä jumalallekin kelpaisi: kuu on uksena edessä, taivaankaari kattona. Ohitsekulkevien herrojenkin silmiin se paistaa niin kirkkahasti, että he ihmetellen kysyvät:
Onkos se Lihalan linna,
Vai onkos Rahalan linna,
Vai on keisarin kirikko?
Mutta vastaus siihen kuuluu:
Olis se Lihalan linna,
Niin oisi lihasta tehty;
Olis se Rahalan linna,
Niin oisi rahasta tehty;
Ois se keisarin kirikko,
Niin ois kultaketjusista.
Joskus ovat nämät värssyt saaneet uudemman muodon, niin että tarullisten nimien sijaan on tullut Viron kaupungeita tai pitäjiä:
Onkos se Liholan linna,
Vai on Keidelän kirikko,
Vai on raisu Rahkavieri?[1425]
Samalla tavalla kuullaan joskus Länsi-Inkerissäkin:
Ollook' Kirjamon kirikko,
Vai ollos raisu Rahkavuori?[1426]
Tässä lienee siis selvä todistus, että runo on Inkeriin levinnyt Viron puolelta.