[698] Vanh. Edda, Runatal v. 9.
[699] R. 3 v. 287.
[700] Simr. s. 464, Ynglinga sagan mukaan. Sama kerrotaan muuten myös venäläisistä ja servialaisista noidista. (Buslajev, Russk. Nar. poezia s. 246).
[701] Ynglingasaga luku 6.
[702] Neus, Estn. Volkslied. 51 h; Wiedemann, Aus d. äusser. u. inner. Leb. d. Esten s. 420.
[703] Hän sanoo: se juuri onkin sankari-laulun olento, että se jumalat, jotka jo uskonnollisessa käsityksessä olivat saaneet täydesti inhimillisen muodon ja vapaasti liikkuvan ihmisluonteen, nyt todella vetää alas ihmiskunnan piiriin. Mutta samassa ottaa se sankareinsa kuvauksiin koko joukon vanhoja luonnonperäisiä piirteitä, jotka nyt näin kiintyneinä, kivettyneinä säilyttävät muiston edellisistä taruaikakausista, sillä aikaa kuin samat jumalat, eläen elävässä, yhä edistyvässä uskonnollisessa tunteessa, ovat kansan maailmankäsityksen kaikkein vaihtelemisten alaiset ja yhä enemmän kadottavat niitä piirteitä, jotka heidän alku-aikaista luonnonperäisyyttänsä muistuttavat (Germ. Myth. s. 565).
[704] Gudrun, Simrock'in käännös, värssyjaksot 379, 389.
[705] Saxo Lib. III s. 111, 123. Vertaa sokea soittaja Inkerin runoissa.
[706] S. 87.
[707] Mannhardt 44, 47, y.m.