[748] Simrock s. 252-61; vert. Nuor. Eddaa, Gylfaginn. 1. 44-8, Skalda 18. Edellisen tarun arvelee Simrock nykyisessä muodossa verrattavasti nuoreksi. Muutama seikka samassa tarussa on kenties antanut aihetta yhteen tapaukseen Kullervo-runoissa, niinkuin vasta saamme nähdä, koska Venäjän sadut tulevat puheeksi.
[749] Vanha Edda, Hymisqvida.
[750] Katso Kalev. r. 47, 48 ja tämän kirjan a. 139, 140. Eräässä ruotsalaisessa sadussa sankari myös nukuttaa noita-akan tulipiin avulla ja vapauttaa ryöstetyn neidon.
[751] Nuor. Edda, Gylfaginning 1. 42.
[752] Mannhardt s. 184, 194. Myöhemmässä hyvin yleisessä skandinavilaisessa sadussa on tämä taru muodostunut siihen tapaan, että jättiläinen tarjoutuu pyhälle Olaville (Thor'ia aina vastaavalle pyhimykselle) rakentamaan kirkkoa. Siitä hänen pitää saaman aurinko ja kuu, mutta jos otetaan selvää hänen nimestänsä, on palkka oleva menetetty. Koska sitten tämä on tapahtunut, halkeaa hän tuhansiksi kallionlohkareiksi (Mannh. s. 185). Virolaisessa runossa on Olavin nimi taas siirtynyt siihen mestariin, joka Kalevinpojalle linnoja rakentaa (15 runo) ja palkka-ehdot ovat kadonneet. Siinä on siis vanhempi ja myöhempi muodostus sekaantuneet. Jälkimmäinen on Suomessakin kirkonrakennus-tarinana kiintynyt useampiin paikkoihin.
[753] Kalevip. r. 11 vv. 149-180, (suorasan.), r. 13 vv. 161-202 (suorasan.); Mannhardt s. 123-4, 147, 154.
[754] Kalevip. r. 12 vv. 703-32; Simrock s. 234. Samallaisia kaalaamis- ja sillanrakennusjuttuja kerrotaan meilläkin Vihdin ja Lohjan pitäjissä Hiidestä.
[755] Monissa paikoissa.
[756] Kalevip. r. 11 vv. 285-393 (suorasan.).
[757] Vanh. Edda, Thrymsqvida l. Hamarsheimt. Vielä lähempänä tätä tarua on pari virolaista satua Päristaja poeg ja Pikse pill (Eesti rahva ennemuistes. jutud).