[998] Afanasjev, venäl. pyhätarinoita (Russk. Legendy s. 48-52), Nischni Novgorodin läänistä (herra Mainov'in hyväntahtoisen ilmoituksen mukaan), siis Mordvalaisten lähimmästä naapuriudesta. Jokseenkin samaan tapaan löytyy se myös Buslajev'in kirjassa Venäjän kansanrunoudesta (Russk. Narodn. poezia s. 437-40) Malo-Arhangelskin piirikunnasta Orel'in lääniä, paitsi taru ihmisen opettamisesta työhön, joka on Nerehtin'in piirikunnasta (Orel?) ja myös kuultu Vähässä-Venäjässä.
[999] Tämä taru on tässä kerrottu lyhentämällä; niin esim. on korpin ja kyyhkysen uloslähettäminen sekä pirun yritys hiirenä pureksia reikä arkkiin poisjätetyt.
[1000] Afanasjev'in pyhätar. s. 152 (otettu Tereschtsohenkon kirjasta bytj russk. nar. V s. 44-5). Vertaa tähän Kalevalan luomistarussa, kuinka Ilman impi (l. Wäinämöinen) käden käännähdyksellä laittoi niemet, jalan pohjaamisella kalahaudat j.n.e. (r. 1 vv. 263-74).
[1001] Ryibnikov, Pesni IV s. 219.
[1002] Tschasopis Musea Kralovstvi tscheskaho 1866 v. 1, Baje slovanski o stvoreni svieta s. 35-46. Näistä arvollisista lisistä olen kiitollisuuden velassa herra Mainov'ille, joka ne minulle on hyväntahtoisesti kääntänyt.
[1003] Erben oli tämän tarun saanut eräästä Solovetskoi-luostarin kokoelmasta N:o 1138. Muutamassa toisinnossa (Erben s. 39, lähteenä Neven 1858 s. 60) Jumala, herättyään vuosituhantisesta unestaan näki äärettömän meren allansa ja sukelsi pohjaan. Ylös tullessa putosi hänen kyntensä alta siihen tarttunut hiekkasirunen; se on nykyinen maa.
[1004] Buslajev (Russk. nar. poez. s. 148).
[1005] Vuk Karadschitsch, Srpske narodne pripovjetki N:o 18. Montenegrossa lauletaan samaan tapaan Johannes Kastajasta ja Duklian (Diokletianus) keisarista. He joivat itsensä yhdessä juovuksiin meren rannalla ja rupesivat leikkimään, edellinen kulta-omenalla, jälkimmäinen kultakruunulla, Johannes pudotti omenansa mereen. Duklian lupasi sen sukeltamalla tuoda takaisin, jos toinen ei sillä aikaa varastaisi hänen kruunuansa. Vielä paremmaksi vakuudeksi pani hän pahan linnun viereen vartioimaan. Mutta Johannes peitti meren jäällä ja vei kultakruunun. (Erben, mainitussa paikassa).
[1006] Mannh. Germ. Myth. s. 708. Niistä on myös paljon puhetta Kroatein saduissa (Buslajev, Russk. nar. poez. S. 338).
[1007] Schwenck, Mythol. d. Slaven s. 257. Niihin vastaavat Puolalaisten Schala-Vilat s. 255.