[1068] Susun'in tehtaalta Altai-vuoristossa, jonka asukkaat kuitenkin ovat muuttaneet sinne Aunuksen, Arhangel'in, Vologdan ja Perman lääneistä (Kirej. II s. 80, vert. I s. 7). Eräässä toisinnossa Mihailo Kasarinov viepi samalla tavalla pelastetun tytön omakseen telttahansa, mutta siellä tulee vielä hyvissä ajoin veriheimolaisuus heidän välillänsä ilmi. (Kirsoha-Danilov N:o 21, kielestä päättään luultavasti Arhangel'ista). Simbirsk'istä saatu katkelma näkyy aikovan laulaa samaa Dobryinuschkasta (Kirej. II s. 3). Toinen Simbirsk'istä antaa Ilja Muromilaisen tavata kauniin tytön, johon ihastuneena hän kysyy sen sukua ja saa tietää, että tytön isällä oli kahdeksan poikaa, joista yksi on kotoa lähtenyt soturiksi. Tästä tulee ilmi että he ovat yhden äidin kantamat. (Kirej. I s. 92).
[1069] Se seikka, verrattuna lauluun Ilja Muromilaisesta, todistaa, että tämäkin on toisinto edellisistä, Tässä ovat vaan nuot muut kahdeksan veljeä liittyneet lisään.
[1070] Poventsasta, Ryibnik. IV s. 99, Hilferd. useammissa toisinnoissa. Samallainen tarina kuuluu olevan tuttu Donjoen rannoilla ja Galiziassa, jopa ilmautuvan Serviankin lauluissa. Näin sanoo O. Miller muistutuksissaan Ryibnikov'in IV:een vihkoon (s. XVIII); itse en ole valitettavasti ollut tilaisuudessa näkemään näitä meille hyvin tärkeitä todistuskappaleita. — Vaihtuneessa muodossa tavataan sama periajatus (tuntemattomain sukulaisten tutustuminen tärkeällä hetkellä) toisissakin venäläisissä lauluissa, Kuori kuninkaanpoika Krjakovasta kuulee varikselta lähellä olevasta mahtavasta Tatarisankarista, voittaa tämän ja tahtoo tappaa, mutta saa vielä hyväksi onneksi tietää, että se on hänen pikkuisena ryöstetty veljensä (Aunuksesta, esim. Hilferd. p. 534). Samoin usein Ilja Muromilainen, taisteltuaan tuntemattoman sankarin kanssa ja juuri aikoissansa tappaa häntä, saa kuulla että se on hänen poikansa taikkapa sotaneitona kuljeksiva tyttärensä. Jälkimmäinen toisinto on siltana, joka vie ensin tutkittuihin muodostuksiin; edellinen vastaa kokonaan vanhaa saksalaista laulua Hildebrand'ista ja Hadubrand'ista (8:lta vuosisadalta).
[1071] Tämän jälkeen seuraa sama jatko kuin suomalaisessa sadussa Mikko Mieheläisestä. Iv. saa kaksi kumppalia; he sattuvat autioon taloon, johon aina yksi vuorostaan jää ruokaa keittämään. Haltija syö ruoat, siksikun Iv. hänet voittaa. Iv. lasketaan sitten alas kuoppaan, vapauttaa siellä neidon ja saa paljon tavaraa, Kumppalit vetävät ylös ainoasti saaliit, jättäen Ivaschkon kuoppaan. Hän pääsee kuitenkin viimein ylös ja rankaisee heitä (Permasta, Permsk. sporn. II oaa, 2 vihko s. 168). Niinkuin ennen huomautettu on tämä jatko myös sekaantunut Kalevipoeg-runoihin.
[1072] Esim. Afanasj. II s. 345. Tämä kuoppajuttukin löytyy Kalevipoeg-runoissa, r. 10 vv. 221-331.
[1073] Afanasj. III s. 35-40. Useammista toisinnoista puuttuu tämä Kullervontapainen alku, ja on vaan Mikko Mieheläisen vaiheet yksinänsä. Näissä saduissa on kuitenkin usein seikkoja, jotka ovat Kalevipoeg-runoihin sekauneet. Yhdessä (Afanasj. VIII s. 11 Orenburg'ista) kolme ihmeellisellä tavalla syntynyttä poikaa kiistää kuka heistä on tuleva päälliköksi; he antavat viimein tämän arvon sille, joka nuolensa kauimmaksi viskaa, siis samoin kuin Kalevinpojat (r. 8 vv. 249-498). Toisissa (Afanasj. VII s. 91, 97) pääsankari tulee Manalassa vaskiseen, hopeiseen ja kultaiseen valtakuntaan, vaihtaa voiman ja heikkouden vedet ja vapauttaa ryöstetyn äitinsä, niinkuin Kalevinpoika (r. 13, 14, 17, 18). Satu väkevästä karhunpojasta, joka kaikki turmelee (metsän kaataminen y.m.) ja menee Manalaan, on Vendiläisillekin Lausitz'issa tuttu (Haupt u. Schmaler. Volkslied. d. Wend. II s. 169). Saksassa seppä takoo itselleen pojan, jonka kuitenkin, koska liiaksi syö, antaa papin palvelukseen. Täällä hän ainoasti syö ja nukkuu, mutta viimein kaappaa muut rengit, jotka häntä pilkkaavat, kiinni ja haravoi heillä niityn silmänräpäyksessä. Sitten hän vielä metsässä valjastaa suden ja pirun kuormansa eteen, ja viimein vapauttaa papin tyttären helvetistä (Afanasj. VIII s. 305, Haltrich N:o 16). Servialaisillakin on satu Medvedovitsohistä, vaan ainoasti ensimmäinen alku pojan synnystä on samallainen (Karadschitsch N:o 1). Mikko Mieheläisen seikat taas, ilman Kullervontapaista alkua, tavataan Sloveneilla, Kumäniläisillä ja Burjäteilläkin (Afanasj. VIII s. 586, Schott N:o 10). Pohjattomasta hatusta ja pirusta tarinoidaan myös Ukrain'issa ja Rügen-saaressa Pohjois-Saksassa (Afanasj. VIII s. 299). — Kaikki nämät jutut, niinkuin jo ennen huomautettu, ovat alkuaan Thor-taruja, Synty karhusta lienee muodostunut siitä, kun Thor usein sanotaan björn'iksi ja joskus ilmautuukin karhun muodossa. (Mannhardt s. 123).
[1074] Nischni-Novgorod'ista (Afanasj. I s. 80-88) Se on muuten sama satu kuin meidän Antti Puuhaara.
[1075] Permasta (Afanasj. legend, s. 32-9). Kahdessa toisinnossa Rjasanista (s. 132, 134) Yrjö sitten ajaa susilauman pakana-kuninkaan kimppuun taikka käyttää ne koirinaan tappelussa lohikäärmettä vastaan. Vendiläisillä on myös laulu Yrjänästä lohikäärmeentappajasta, mutta ei siinä ole puhetta surmayrityksistä eikä susista (Haupt u. Schmaler II s. 147).
[1076] Monesta paikasta Aunuksessa, Ryibnikov'in ja Hilferding'in keräelmissä (Sadkon kehoitus miehille ainoasti Poventsasta, Ryibnik. III s. 242); niin myös Kirschan vihkossa (epätietoista mistä), vaan ei ollenkaan Kirejevskin lauluissa eteläisemmistä lääneistä. Sadkokin on todella elänyt henkilö, joka v. 1167 rakensi kirkon Novgorod'in kaupunkiin (Kirej. V lis. s. LXIII).
[1077] Buslajev, Venäl. sankarirun., Russk. Bestn. 1862 IX s. 71-2. Tavallisesti lauletaan kuitenkin Iljan loppu ihan toisella tavalla.