[1138] Lättiläisetkin laulavat taivaallisesta sepästä, jonka takoessa sysiä putoo Väinäjokeen. Nämät sydet, jos kuka ne poimii, muuttuvat hopearahoiksi (Ulmann N:o 477).
[1139] Kreutzwald. Myth. u. Mag. Lied. N:o 5 a, b.
[1140] Kalevinp. r. 10 vv. 889-974. Sama löytyy myös Inkerissä.
[1141] Nesselm. N:o 5, Schwenck s. 124.
[1142] Tettau u. Temme s. 28.
[1143] Tässä on siis uusi vahvistus Mannhardt'in arvelulle, että aurinko ja kuu olivat jättiläisten valtaan joutuneet ja vapautettiin Thor'in voiman kautta.
[1144] Nesselm. N:o 59, 60.
[1145] Sam. p. N:o 162. Seuraavassa N:o 163:ssa tyttö, samoin kuin Kalevalassa Lemminkäinen sekä Ilmarin ryöstämä Pohjolan neiti tahtoo muuttua milloin miksikin: käeksi lehtoon, valko-apilaaksi niittyyn, vihreäksi ruutukukaksi puutarhaan, mutta aina tunnetaan. Vert. Kalev. r. 5.
[1146] Nesselm. N:o 193. Vert. Kalev. r. 4 vv. 431-4; Kalevip. r. VII vv. 269-73.
[1147] Nesselm. N:o 55, 203.