[1208] Polén N:o 199 Impilahdelta, Europ. U. N:o 579 Suojärveltä, N:o 422 Suistamolta y.m.
[1209] Hilferding N:o 19, 84, 126, 164 y.m.
[1210] Nuorukainen ja kuninkaan tytär, Hilferd. N:o 155 y.m.
[1211] Kaksi rakasta, Hilferd. N:o 31, 134, 285.
[1212] Sama balladi on muuallakin avaralta tuttu: Tatarilaisissa, Unkarilaisissa, jopa myös, niinkuin jossain näin mainituksi, kuuluu löytyvän vanhoissa bretagnelaisissa tarinoissa Arthur-kuninkaasta.
[1213] Parin seikan alkuperä on vielä hämärä; toinen on keskustelu äidin kanssa sisaren kohtalosta, johon vaan muutamassa Vienan läänin runossa on vastaisuus. Siinä näet Väinämöinen (Lemminkäisenä) menee Päivölän pitoihin ja lauletaan koskeen kohisevaan. Hänen vaimonsa lähtee häntä hakemaan ja tiedustelee Päivölässä. Sanotaan kuolleeksi. Missä mullat? Kuuset kasvoi päälle. Missä kuuset? Lahonneet. Missä lahot? Poltetut poroksi. Missä porot? Jo on tuuli tuhkat vienyt. (Löytyy pienessä konsehtivihkossa yhdessä Cajan'in keräelmän kanssa.) Vert. myös yhtä Inkerin auringonpäästörunoa, Groundstr. 9 h, jossa tiedustellaan aurinkoa Väinöltä. Väinön akka vastaa Väinön jo kuolleen: jo on kuuset kukkulalla. Pyydetään sitten näyttämään hautaa. — Toinen on sisaren salaisen rakkauden ilmisaaminen lumen viskaamisella ikkunalle. Sitä muistelen nähneeni jossain venäläisessä balladissa, vaan en ole sitä millään tavalla enää löytänyt.
[1214] Nord. Resor- och forskn. VI s. 117-8.
[1215] Uuden Kalevalan painoksen esipuheessa § 8.
[1216] Tarkoittanee: lounaisrannoilla.
[1217] Mehiläinen 1839, Tammik. num. Suomen muinais-historioitsijoille mietittävää.