[1258] Esim. Boren. 1871 N. 70 Vuonnisesta.
[1259] Esim. Lönnr. A II 6 N 126 Latvajärveltä tanssin synnyssä. Myös Suomessa tavataan usein samat sanat, esim. Lönnr. S N. 165 Kesälahdelta.
[1260] Esim. Genetz 1872 N 9 Vuokkiniemeltä.
[1261] Boren. 1871 N:o 108 Akonlahdelta. Nämät rivit, joita ei yleisemmin tavata kilpalaulannassa, näkyvät kuitenkin vaan olevan lainatut siihen historiallisesta laulusta Viipurin piirityksestä.
[1262] Esim. Bern. N. 56 Koljolasta; Boren. 1872 N:o 109 Karhun runossa Vuonnisesta.
[1263] Mainiolle laulajalle Arhipalle esim. se osa oli ihan tuntematon ja Vuonnisen Ontrei ainoasti osasi vaillinaisen katkelman. Haavojen parantamisluvuksi käytetäänkin Venäjän Karjalassa yleisesti runoa Väinämöisen polvenhaavasta.
[1264] Tällä ei ole kuitenkaan sanottu, ettei joku runo päinvastoin ole myös Venäjän Karjalasta levinnyt Suomen puolelle. Niin on joskus laita niiden runojen, joita Kajaanin kulman itäisissä rajakylissä lauletaan; Suistamon runoista on melkoinen osa tullut Aunuksen Himolasta kuuluisan runontaitajan jälkeisen, Hilippä Hoschkosen kanssa, joka pari kolme miespolvea takaperin muutti Schemeikän kylään ja jonka suku sekä vielä enemmän runot sitten ovat yli pitäjän sekä naapuripitäjienkin levinneet. Eräässä Räisälän loitsussa (Saukko Z N:o 55) mies 3:n sormen korkeus tuo hyytä, jossa tuo substantivinen muoto viittaa venäjän-karjalaista sukuperää. Viimeinkin on nykyään Karstulasta Pohjois-Hämeessä saatu muutamia hyviä Kalevalan runoja, joiden kaikki tunnusmerkit viittaavat Vienan lääniin, Vuonniseen ja jotka sieltä epäilemättä ovat tulleet jotakuta laukkukauppiasta myöten.
[1265] Katso ennenmainittua kirjoitusta runojen vienalaisesta synnystä sekä selitykset runoon Vedenkantaja Anni, Mehiläin. 1836 Maalisk.
[1266] Kieletär IV s. 33-4.
[1267] Inkerin runoissa ei myös aina käytetä pohjoisempain runoin tavalla pitkän vokaalin jakoa, vaan sen sijaan diminutivejä esim. tupaista (= tupoa), kyläistä (= kyleä), elellä (= eleä).