Sen jälkeen lattioita pestessä ja la'aistessa tulee miniän varoa, ettei viskaa vettä lasten päälle:
Nähnet lapsen lattialla,
Jos kohta kälynkin lapsen,
Nosta lapsi lautsaselle,
Pese silmät, pää silitä,
Anna leipeä kätehen,
Vuole voita leivän päälle;
Kun ei leipeä talossa,
Anna lastunen kätehen![150]
Mikä hellyys, mikä syvä lapsen mielen käsitys näissä sanoissa!
Suoritettuaan nuot likaiset aamutyöt, pitää nuorikon siivosti pukea päällensä:
"Älä liiku liinasetta,
Älä kengättä kehaja!
Tuosta sulho suuttuneisi,
Mies nuori nuristuneisi".[151]
Ennenkuin hän sitten taas toisiin askareisin ryhtyy, pitää ensin lempeästi kysyä anopilta, kuinka ne talon tavan mukaan ovat tehtävät. Ei edes vaivaloisimmassa työssä, jauhamisessa käsikivellä, saa puhkailla, ei ähkäillä:
"Ettei appi arveleisi,
Anoppi ajatteleisi,
Ä'issäsi ähkeävän".[152]
Vettä noutaessa ei saa kovin kauan viipyä, ettei luultaisi:
"Kuvoasi katselevan,
Itseäs ihastelevan,
Kauneuttas kaivosehen".[153]
Vieraan tullessa taloon, tulee häntä kohteliaasti ottaa vastaan: