[1798] Europ. K N 4, 12, Berner N 2.
[1799] Enin osa Kyllikin runosta, niinkuin se nyt on painettuna, on siis muualta lisätty. Vv. 4-8 ovat nähtävä sti Lönnrot'in omia — Kaloin kasvaminen kuuluu katkelmaan Kauosta (esim. Lönnr. Q 223 Kivijärveltä) — Lemminkäisen muodon kehuminen, vv. 11-2, löytyy muutamassa hänen surmarunossaan, käytettynä herätyksen jälkeen (Cajan N 26) — naisissa eläminen, vv. 13-20, minulle tuntemattomasta lähteestä — Kyllikin kasvaminen, vv. 21-30, mukaeltu eräästä balladista — Päivän y.m. kosinta, vv. 31-60, ennen mainitusta kosintarunosta; Laatokan pohjoispuolella se on joskus Kojosen pojan runon kanssa sekoitettu, josta Lönnrot luultavasti sai aiheen sen liittämiseen tähän — Keskustelu äidin kanssa ja tulo Saarem, vv. 61-124, osaksi lyyrillistä (esim. vv. 87-92, katso Lönnr. S N 15 y.m.), osaksi Päivölän pidoista (vv. 95-6), enimmäksi Lönnrot'in omasovittamaa — keskustelu Saaren neitoin kanssa, y.m., vv. 125-62, osaksi mukaeltu Päivölän retkestä, osaksi Lönnr. omaa (vv. 159-60 kilpakosinnasta) — Kyllikin ylenkatse, vv. 171-86, lyyrillistä — ryöstö, vv. 187-234, suureksi osaksi Vienassa tavallisesta Tuiretuisen runosta (hän sanotaan myös joskus Lemminkäiseksi), osaksi myös nähtävästi Lönnrot'in omaa (esim. vv. 213-28) — Kyllikin valitus, vv. 235-44, on alku Vienassa laulettuun Kojosen l. Joukosen runoon — Lemminkäisen lohdutus, vv. 245-88, osaksi lyyrillistä (vv. 250-4 tavataan usein balladeissa ja myös ovat tulleet erääsen Kerimäeltä saatuun Lemminkäisen kosintaan; humorillista pilaa lehmistä en ole tavannut, mutta on sekin nähtävästi lyyrillistä kansanlaulua), osaksi Lönnrot'in omaa, niinkuin myös seuraava kappale, vv. 288-308, tehty valojen mukaan — jäähyväiset, vv. 315-26, erään balladin mukaan — tuvan näkö, vv. 327-42, osaksi erään balladin mukaan, osaksi arvattavasti Lönnrot'in omaa — kotiin tulo ja osa Lemminkäisen puhetta, vv. 343-4, 363-70, eräästä Vellamon neidon onkimisen toisinnosta (Cajan N 59); toinen osa keskustelusta, vv. 347-62, on nähtävästi Lönnrot'in omaa — äidin kiitos, vv. 371-402, häärunoista — Lemminkäisen puhe Pohjan neidosta ja äidin varoitus, r. 12: 109-28, tuntemattomasta lähteestä.
[1800] S. 144.
[1801] S. 262-3 306-7, 310.
[1802] Se löytyy tosin vaan yhdessä toisinnossa Pudogasta Aunuksessa (Hilferd. p. 316); mutta myös eteläisissä lauluissa on siihen vivahtavaa: Dobr. ei sano pyytävänsä kultaa eikä hopeaa, vaan ainoasti äidin siunausta (esim. Kirejev. II s. 4 Simbirsk'istä). — Ennen esiintuotu vertaus, mikä koskee puhetta heidän alhaisesta sukuperästään, on epäiltävä, koska Kalevalaan painettu ei löydy minulle tietyissä käsikirjoituksissa.
[1803] Lemminkäisen surma nykyisessä muodossansa täyttää enimmän osan 12:tta runoa sekä kokonaan runot 13-15. Lisäyksiä ovat: osa Lemminkäisen kerskausta, r. 12: 157-84, loitsusta — varominen luvuilla, vv. 217-96, melkein kaikki loitsuista, enimmiten varous- ja kosiomiehen sanoista — ajo, vv. 297-310, nähtävästi Lönnrot'in omasovittamaa — enin osa Lemminkäisen keskustelua Pohjolan emännän kanssa, r. 13: 4-26, sovitettu erään balladin mukaan — puhe Lyylikin kanssa suksista, vv. 33-64, Lönnrot'in omaa — metsästäjän luku, r. 14: 1-244, 253-64, loitsua — hevosen haku, vv. 281-302, Lönnrot'in sovittamaa, säkeet 282-3, 289-92 kanteleen synnystä — rukous Ukon puoleen ja sen täyttäminen, vv. 303-22; edellisestä ainoasti osa epillisissä runoissa, muu loitsusta lisätty, ja jälkimmäinen sen mukaan tehty — enin osa hevosen pyynnistä ja ajo, vv. 323-48, 355-64, kaikellaisista kokoon sovitettu — meno joutsenen ammuntaan, vv. 378-94, samoin — Lemminkäisen valitus, vv. 425-34, luultavasti lyyrillistä — äidin ja Kyllikin huoli, r. 15: 1-22, Lönnrot'in kokoonpanema suureksi osaksi lyyrillisen laulun mukaan — selitys että Lemm. on lähetetty hirven pyyntiin, vv. 101-114, lisätty hirven hiihdännän liittämisen vuoksi — pojan tiedusteleminen, vv. 127-88, 214-38, suurimmaksi osaksi Luojan surma nimisestä legendasta (puulta tiedusteleminen on harvinainen) — osa pojan haravoimisen kuvausta, vv. 199-200, 253-8, 289-90, 303-4, balladista Surmattu veli — Suoni- ja voide-sanat, vv. 307-548, loitsuja — osa äidin ja pojan keskustelua, vv. 549-62, 569-82, 585-90, nähtävästi Lönnrot'in omia — vesikäärmeen synty, vv. 595-602, loitsua — loppu, vv. 603-50, melkein kaikki Lönnrot'in omaa. Yhdessä kappaleessa Lemminkäisen surmaa, Europ. G 649, Ilamantsista Lemminkäinen kyllä vastaa: Tuolla on syömeni minun, Kiven sinisen sivulla, Maksankarvaisen mahassa; Johan happani hartiani j.n.e. Mutta hän sillä tahtoo osoittaa, että uudesta herääminen on mahdoton; Lönnrot on sen puheen tehnyt Lemminkäisen lempiseikkoja tarkoittavaksi.
[1804] R. 12: 129-56, Lönnr. A II 3 N 7 Kiannalta. Se olisi, koska ei siinä mainita mitään sankarin nimeä, enemmän tavallisen kerskausluvun kaltainen, jos ei tuuran iskeminen maahan ja Lappiin aikominen, joka sillä on yhteinen parin Lemminkäisen surman kappaleen kanssa, liittäisi sitä epilliseen piiriin. Varsinaiset surmarunot, Europ. G 649 Ilamantsista ja Lönnr. S N 210 Kerimäeltä, myös sisältävät muutamia säkeitä varoituksesta.
[1805] R. 12: vv. 311-84; toinen kappale, Lönnr. A II 11 N 1, on luultavasti Kajaanin puolelta, toinen, Europ. H N 80 Suomen Karjalasta.
[1806] Lönnr. S N 210 Kesälahdelta.
[1807] Huomattava on että joutsenpaisti venäläisissä epillisissä lauluissa alin-omaa mainitaan herkkuna, josta syystä sitä sankarit pyytävät.