[1858] Arvidsson, Svenska fornsånger III s. 233-9 Skön Engela l. Gundela.
[1859] Nähtävästi se on oikeastaan Päivänpojan kulku (vert. Jaryiloa s. 303). Onko "Pääskynen" kenties tullut siitä, kun tämä lintu sanotaan "päivän linnuksi." Anterus on balladeissa hyvin yleinen ja rakastettu nimi.
[1860] Onkos se sama kuin hämärästi tunnettu germanilainen kevätjumala Ostara? Vai kenties sukua magyarilaiselle Isten'ille, votjakilaiselle Ostolle l. Ost'ille?
[1861] Lönnr. A II 6 N 59 Tsenasta.
[1862] Lönnrot on muuttanut tässä runossa välistä ilmautuvan soimauksen isästä j.n.e., että ne ovat lumpeista y.m. tehdyt (otettu hirven hiihdännästä hyvästijättöön).
[1863] Tämä muodostus vastaa 31:n runon vv. 213-374 sekä kokonaan 32:tta ja 33:tta runoa. Lönnrot'in lisäämiä ovat, paitsi tavallista karjan lukua ja karhun syntyä, r. 32: 37-542, osaksi muutamat Untamon arveluista, r. 31: 219-22, 231-4, 302-6, 335-42, 349-62, luultavasti Lönnrot'in kokoonpanemia — loppuliite lukuihin, r. 32: 543-8, Lönnrot'in oma — Kullervon valitus ja enin osa laulusta auringolle, r. 33: 7-14, 17-58; kansan laulussa tavataan tässä yhteydessä ainoasti vv. 39-41, 43; muu kaikki jälkimmäisessä kappaleessa on tavallista paimenlaulua; edellinen kappale muuta lyyrillistä — Kullervon epäilys kakusta, vv. 77-80, sananlaskua — osa variksen neuvosta, w. 115-22, Lönnrot'in kokoonsovittamaa Kullervon omien puheitten ja töitten mukaan — muorin lähettäminen lypsämään, vv. 185-96, tosin löytyy sinne päin muutamassa käsikirjoituksessa, mutta muori ei ole siinä erihenkilönä, vaan Kullervo puhuttelee emäntää sillä nimellä (Topel. vanh. run. I s. 40 Kemistä) — osa emännän valitusta ja Kullervon kirous, vv. 251-62, tuntemattomasta lähteestä — emännän ja Kullervon kostonrukoukset, vv. 263-84, nähdään kyllä joskus harvoin, vaan toisilla sanoilla; nämät tässä lienevät jonkun loitsun mukaan kokoonpannut.
[1864] Tavataan Suomeksi ainoasti yhdessä kappaleessa (sillä Ganand. s. 87 ja Topel. vanh. run. I s. 58 Kemistä mahtavat olla yhtä kirjaanpanoa); mutta se on vanha, jo viime vuosisadalla saatu ja sama seikka lauletaan myös Virossa Kalevinpojasta, joten sille täytyy lukea suurempi arvo.
[1865] Ganander'in kappaleessa: Karjalaan Köyretyiselle sepälle; Venäjän puolella joskus lisätään: "Venäjälle". Tavallisesti ei kuitenkaan ole mitään paikanmääräystä. Sepän emäntä on Venäjän puolella usein Syöjätär, arvattavasti pahuutensa tähden. Enimmiten, erittäin Inkerissä, on hän vaan "sepän emäntä", yhdessä kappaleessa (Europ. G N 618 kenties Veskelyksestä) sepän akka käyräselkä, parissa vaan seppä Ilmollisen l. Ilmarisen emäntä (Europ. K N 197 luultavasti Uhtuesta, G N 56 Himolasta).
[1866] Ainoasti kahdessa kappaleessa: Topelius'en, ja Boren. 1872 N 187 Repolasta.
[1867] Soutaminen ja tarpominen ainoasti Venäjän puolella. Suomessa ne joskus ilmautuvat tulen synnyn sisässä, siihen eksyneenä.