[1978] Istor. otsherki russk. narodn. slovesn. I s. 421, 423.
[1979] Katso Buslajev'in kirjoitus venäläisistä sankarilauluista, Russk. Vestn. 1862 VI s 28.
[1980] Aikakirjat kuitenkin myös puhuvat vanhemmastakin Dobryinjasta, joka eli Vladimir Suuren aikana. Molemmat on kansan laulu yhteen sekoittanut, (katso muist. Kirejevskin kokoelman lopussa II s I-XVII).
[1981] Kirej. V muist s. LXIII.
[1982] Sam. p. s. LXV.
[1983] Kyitten onkiminen oluesta kenties on mukailus siitä, kun Dobryinja viskaa sormuksensa viinamaljaan, josta sen hänen uskoton vaimonsa löytää.
[1984] Vert. lainoja Vasilii Buslajevitsch'in laulusta s. 308.
[1985] Prof. S. Bugges studies on north, mythol. (katso Mémoir. de la Soc. d. Antiqu. du Nord 1884 lis. s. 7-35). Kuitenkin tulee huomata, että tanskalainen muinaistutkija S. Müller arvelee ristin olevan vasta v. 1000 jälkeisen, jolloin tietysti sen todistusvoima kokonaan raukenee.
[1986] Tanskal. sanomalehdessä Dagbladet 24 p. Marrask. 1880. Syrjäisen on siinä mahdoton nähdä muuta kuin enimmäkseen eläinkuvia, jotka selitetään asian-omaisille jumalille pyhitetyiksi ja siis niiden vertauskuviksi.
[1987] Inkeriläisen toisinnon tulon Virosta näkyvät todistavan muutamat ennen huomaamattomat pikku seikat. Siinä mainitut tyttöin nimet ovat kaikki germanilais-katolisia (Susanna, Helka l. Helo, Hele = Helena (Venäläisillä Jelena), Hekko = Hetaa; Soppo = Sofia, Maiju = Maria tosin alkumuodossaan löytyvät myös Venäläisillä, vaan ei näissä lyhennyksissä; jälkimmäinen on aivan virolainen). Seassa on myös muutamia virolaisia sanoja: laimata = soimata, takoa traksutella, konella = puhua. Monikon genitiivin hammasten on niin-ikään Inkerikköin murteelle aivan outo jämiläisyys.