Tähden poika itse istutetaan:
Etehen hiotun seinän,
Taakse tahotun seinän;
All' on penkki pihlajainen,
Pöytä leveä edessä.[408]
Anoppi nyt kehoittaa vävyä:
"Syö'ös, tähti, juo'os, tähti,
Tähti, riemulla eläös!"
Kannusrautoja ratisti:
"En tahdo syödä, enkä juoda;
Tuokaa omani tupahan,
Saattakaa Salme permannolle!"[409]
Samoinpa Ilmarinenkin, kun hänelle tervetuliaistuoppia tarjotaan, vastaa:
"En ennen sinä ikänä
Juone näitä juomisia,
Kuin mä saan nähä omani:
Onko valmis valvattini!"[410]
Mutta vielä paljoa enemmän, melkein sanasta sanaan yhtäpitävä virolaisen kanssa on tämän tapauksen kertomus vanhemmassa muodossa, runossa "Suomettaren kosijat".[411]
Pohjolan hää-iloa enentää, niinkuin tiedämme Wäinämöinen suloisella musiikillansa; olipa olutkin jo ennen häitten alkua uhannut särkeä tynnyrinsä, jos ei saisi kuulla laadullisten laulua. Sama uhkaus löytyy myös Virolaisilla.[412]
Niin-ikään melkein samoilla sanoilla kuvaa sitten eräs virolainenkin runo laulun voimaa:
Kun ma lauluhun rupean,
Laulan meret nurmikoiksi,
Meren kaltaat kukkasiksi,
Meren pohjat peltomaiksi,
Meren rauniot rahoiksi,
Meren hiekkaset helyiksi,
Salmen suuhun tattareita,
Salmen karit kauramaiksi,
Salmen luotoihin pellavia,
Kun ma lauluhun rupean,
Ennen puuttuu Pursa puita,
Pursa puita, Pamma maita,
Kura kuivia kaloja,
Sörvenniemi säynähiä,
Ennen kuin minä sanoja.[413]