Tästä Suomen suvun haarasta emme saa paljon aineesemme kuuluvia tietoja. Syrjänit sekä Varsinais-Permalaiset ovat jo kaikki kristityt ja pakanallisen uskonsa jokseenkin unohtaneet; Wotjakeista on tosin yksi osa pakanoita, mutta heidän tarunsa ovat vielä liian vähän tutkitut.[569] Merkillinen on kuitenkin Syrjänein ja Wotjakein ylijumalan nimi In-mar, joka meidän Ilmarista vastaa.[570] Maailman luomisesta kuuluu muutamilla Wotjakeillakin olevan sama taru kuin Wolgan Suomalaisilla.[571] Mutta useimmilla ei ole siitä mitään tietoa, ainoasti ihmisen synnystä ja syntiinlankeemuksesta kertomus, joka perusteeltaan nähtävästi on osaksi kristillinen. Ainoa huomattava omituinen piirre siinä on se, että pahaan kiusaava henki Keremet (l. Schaitan) sanotaan In-mar'in nuoremmaksi veljeksi, joka alussa oli hyvä.[572]
Lauluja kaikilla tähän ryhmään kuuluvilla kansoilla on varsin vähän. Syrjäneillä on kuitenkin häävirtensä, jotka muutamissa piirteissä muistuttavat suomalaisista. Ensimmäisenä hääpäivänä laulettavassa lausuu tyttö vanhemmilleen:
Oudon isän, äidin luokse aiotte minua,
Oudon veikon ja siskon luokse ajattelette;
Sadan pään ymmärrystä vaaditaan heidän luonaan,
Kumartavin päin on heidän kanssaan eläminen.
Jos kohtaa minua onni ja menestys,
Ja jos ei kohtaa minua onni ja menestys,
En koskaan unhota elämää isän, äidin luona.[573]
Sitten, kun kaikki sukulaiset ovat kokouneet, jatkaa hän:
Kaiken onneton jätän tänä päivänä;
Itsenäinen hyvä mielivaltani lakkaa;
Hyvän elämäni isän, äidin luona jätän,
Laihona jätän elopaikkani,
Jätän hyvän leivän syömäpaikan,
Jätän hyväin vaatetten pitopaikan,
Jätän uinailu-paikkani,
Jätän kultaisen hyvän kukkulan liepeen.
Keskitietä minä vaelsin teidän luonanne tallaellen,
Viherjäisenä minä vaeltelin hyvällä vainiolla,
Nauraen vaeltelin silein kasvoin.[574]
Ja viimein vielä hän jättää hyvästi kaikille omaisilleen, kaikille lapsuudesta tutuille paikoille:
Hyvästi kahdenpuolinen valkea huoneheni,
Hyvästi kasvinpaikkani, jossa kasvoin kuin laiho,
Paikka, jossa kaunistuin pajun kuoren muotoiseksi,
Hyvästi, läheinen naapuristo, hyvät naapurit.[575]
Yhtä paljon, jos ei vielä enemmän näkyy kuitenkin näissä Syrjänein häävirsissä venäläistä vaikutusta, ja Varsinais-Permalaiset laulavat häissä ainoasti Venäjän kielellä.[576]
d. Ugrilais-ryhmässä.
Tämä heimolaistemme viimeinen ryhmä on meistä kaikkein kaukaisin niin hyvin asuntopaikkaansa kuin myös kieleensä nähden; mutta yhtähyvin tarjoo se meille taruissaan melkein suurempia ja useampia yhtäläisyyksiä omien laulujemme kanssa kuin molemmat edelliset, paljoa läheisemmät haarat. Syy siihen on aivan selvä ja samassa hyvin valaisevainen varsinkin Permalais-ryhmästä saatuin tietojen niukkuudelle. Pohjan perillä pysyneet Ugrilais-kansat, Vogulit sekä Ostjakit, ovat vielä suureksi osaksi pakanoita ja siis paremmin säilyttäneet muinaisuutensa. Tähän tulee sitten vielä lisäksi, että onni saattoi näiden kansojen luokse tarujen keräämiseen tavattomasti taitavan tutkijan, Unkarilaisen Regulyn.[577] Paha vaan, että kaikki ostjakinkieliset keräelmänsä niinkuin myös suuri osa vogulilaisista (eteläiset) vielä ovat painattamatta, selittämättä. Mutta tähän asti selvillä olevistakin jo saamme mitä runsahimman, tärkeimmän saaliin.