— — Kyllä minä näen, että tahdotte luikaella erille minusta. Mutta siit'ei tule mitään. Te sanotte ett'en ole likelläkään pohjaa Italia-aineessani. — No kuka sitä on tarkoittanutkaan? Olenko minä missään kontrahdissa sitoutunut tyhjentämään Italian? — Menkää te kotiinne maata.
Lyhennyksiin en suostu. Mitenkä ne ihmiset tulisivat aikaan, jotka lukevat kirjoja pikemmin nukkuakseen, — mitenkäs niiden kävisi, jos en pitkästi puhuisi. Ei, kyllä niidenkin parasta on katsominen. Sitävastoin näen sen hyvin mielelläni, että pistätte muistutuksia miten mahdollista monta minun kirjaani, sillä kun ottaa klassikon käteensä, onhan siitäkin muistutuksia jopa enemmän kuin itse tekstiä, ja minä olisin hyvilläni jos minua klassikkona pidettäis'. Älkää minun mieli-piteistäni murehtiko, te, — kyllä jos minua kivitetään, minä kivitän takasin. Siis toimitatte kirjani julkisuuteen, ja sillänsä pysyy.
Teidän j.n.e. Wilhelmina Buchholz.
J. L. Hellä-tuntoisiin kohtiin sallin mielelläni teidän lisätä vähän "Schwung'ia," ja kai pidätte huolta myös päälle-kirjoituksista, niissä kun en ole oikein tavastunut.
S:a.
Kustantajalle.
— — — Niinkuin näette, ei ollut minun verukkeistani vaikutusta mitään. Hyvin olisi mieleistä minulle, jos rouva Buchholzin kirjeitäkin voisi julkaista, jott'en joudu minä edesvastaukseen hänen synneistänsä.
Teidän j.n.e. Toht. J. St.
Toimittajalle.
— — — Painattakaamme johdatuksena koko kirjevaihdon. Tosin sitä tapaa ennenkin on käytetty, kun nimittäin Ingermannin "Münchhausen" annettiin ulos, mutta tokko yleisö tämän tunteekaan, eihän se milloinkaan muuta lue kuin Marlittia. Mutta mitäs teemme sitten noilla kallis-arvoisilla alku-kirjeillä?