Uusi yritys! Sitte pistetään pakkoröijyyn … hirveää … julmaa … hänelle, jolla olivat niin hienot aivot…!
Kerran rehtori on lääkärin mukana katsomassa Akillesta.
— Hän oli meidän toivomme … meidän ylpeytemme … todella suuren miehen alku … ja nyt! … nyt hänellä aivot hukkaan palavat… Poikaraukka rakasti kovasti merta … varmaan oivallinen merenkulkija hänestä olisi tullut… Muuttakaa hänet meren puolelle rakennusta! Pidelkää häntä hellävaroen … hän on hulluudessaankin kaunis…! Pääseekö koskaan pois?
— Ei koskaan! vastasi lääkäri kolkosti.
Rehtorin silmät käyvät kosteiksi…
Nyt muutetaan Akilles toiseen kerrokseen meren puolelle rakennusta.
Sinne näkyi ulkosatama ja mahtavat laivat.
Akilles ilostui. Muutamana päivänä oli hän kuin selvennyt järkensä yöstä. Seisoi ikkunan luona ja merta ja laivoja katseli … katseli … katseli…
Ja hän itki ja puhui:
— Pallas! Voi kun silloin … silloin olisin sinne saanut jäädä … silloin … hyvin kauan sitte … mutta nyt…! Jumalani…!
Hän levitti avutonna kätensä merta kohti ja kauan siinä seisoi.