Anna oli Akilleen kehdon työntänyt huoneen nurkkaan. Lapsi nukkui.
— Hyvää huomenta, Anni!
Komea konsulinna täytti huoneen keskilattian. Anna laittoi hänelle istuinta.
— Kuinka Anni nyt jaksaa?
— Kiitoksia. Rouva konsulinna kyllä ymmärtää minun tilani.
— Ei Anni saa liiaksi surra. Tällaista tapahtuu hyvin usein maailmassa. Noo Anni! Miksi itket?
Anna todellakin itki.
— Se on meidän renki, joka Annin petti. Fyi sitä Mattia! Kun kehtasi … säälitteli konsulinna.
Siellä ulkona reen keulalla istui Matti.
Anna tunsi helpotusta asian tuosta käänteestä.