— Mutta "Salama" elää ja iskee teidät kaikki vielä pökerryksiin! Sen takaan. Minä ladon ja painan sen vaikka omassa asunnossani, huutaa Tervo nyt veripunaisena kasvoiltaan.
— Mutta siinä tapauksessa voi sattua, ettei maisteri saa asuntoakaan.
— Luuleeko valtioneuvos pelottelevansa minua mahdillaan kuin poikapahaista?
Tervon sappi räjähti. Hän tarttui valtioneuvoksen salkkuun, mikä oli pöydällä, viskasi sen edeltä eteiseen ja kiukusta ärtyneenä puhuu:
— Jos nyt ei valtioneuvos kohta mene, niin en takaa, miten käypi.
Valtioneuvos on itse kieltänyt itseltään sivistyneen kohtelun.
— Muistaako Tervo, että minä olen läänin ensimäinen mies? Voin vaikka vangituttaa sinut murhayrityksestä, tolvana!
Valtioneuvos tärisi vihasta. Maisteri tarttuu häntä käsikoukusta ja kuljettaa eteiseen.
Tervossa elää nyt taas se luoni, joka koulupoikana näytti puukkoa herraspojille.
— Tämä on oleva maisterille ikuiseksi häpeäksi, puhkuu valtioneuvos vietäessä.
Hän ottaa salkkunsa ja menee. Mutta Tervo palaa huoneeseensa, lyö kätensä yhteen ja sanoo: