Harryn tekee mieli oikaista, mutta hän ei uskalla katkaista maisterin puhetta.
— Mutta koko koneistoa komentaa valtioneuvos Nicander … suuri juonittelija ja kuuluisa kiukuttelija…
— Tst! ääntää Birger, osottaa Harryä ja hymyilee.
Harry hehkuu kuin hiili. Mutta maisteri iskee vain silmää Birgerille ja jatkaa:
— Täältä pääkaupungista on lehdessä ollut kirjeitä. Nepäs vasta kirjeitä, joissa ei ole yhtä selvää ajatusta. Mutta näkee, että kirjoittaja on pistäynyt Lontoon laitakaupungilla. Ja siihen hän aina vetoaa.
— Hyvät herrat! Ei Snellman ole voinut noin puhua, keskeyttää Harry, mutta kukaan ei häntä kuule.
Maisteri vain hymyilee pirullista hymyään Birgerille, joka on sanomattomasti huvitettu.
— Juomme tämän kirjeenvaihtajan, joka on ollut ulkomailla, maljan, hyvät herrat ja veljet! kehottaa Birger nauraen … nauraen.
Se juodaan. Mutta Harry istuu pöydän ääressä kuin tuhansilla pistelevillä neuloilla kärsimätönnä ja hermostuneena. Toiset syövät kuin haukat ja muistavat ryypätä.
— Mutta sitten on kaupungissa, missä "Österbotten'kin", uuden ajan airut "Salama". Meidän pojan toimittama. Maisteri Tervon … sen vanhan tervajätkän… Se uhkaa syödä viikingit. Sillä Tervo on rautainen mies ja minäkin katsoisin kunniakseni olla hänen kanssaan yhteistyössä. Nyt juomme hänen maljansa ja huudamme: "Eläköön 'Salama'."