Hän meni mamman sairasvuoteelle ja huudahti:
— Nyt mamman pitää tulla terveeksi!
Samassa hän huomaa sopimattomaksi äänekkään käytöksensä ja kumartuen mammaa vasten hän kuiskaa:
— Minä olen löytänyt suuren onnen.
Mamma ikäänkuin pakosta sähköittyy ja hänen riutuneilla kasvoillaan näkyy kummaa uteliaisuutta. Harryn tukemana kohoaa hän istumaan. Ja katsoo kysyvästi hiilenhehkuvilla silmillään Harryä.
— Olen omistanut suuren aatteen ja sen mukana suuren onnen, kertaa vielä Harry.
— Minkä, lapseni?
— Kansallisuusaatteen.
— Se on?
— Fennomaanian.