— Mistä? utelee maisteri.
— Siitä että minä hallitsen.
— Panisit taas toimeen koirankujeitasi. Laittaisit nyt minulle kuvernöörin allekirjoittaman naimakäskyn. Niinhän? Kyllä muistan vetosi Fleegen kanssa kenraali Stackelbergin aikana. Silloin nimismiesparat saivat naimakäskyn. Ja kujeesi tähden "Bondas" potkaistiin pois virastaan. Hah hah!
— Sentähden kokoankin "Bondaalle" kollehdin, kun hän on minun tähteni virkaheitto.
Kaikki, jotka huoneessa ovat, nauravat.
— Ja Fleege uskoo jo, että minä lääniä hallitsen, lisää valtioneuvos.
— Uskon, veli Mortimer, minäkin. Uskon senkin, että meitäkin hallitset. Ja vielä rautakouralla. Olet tämän kaupungin despootti. Mutta "Bondas" parkaa käy säälikseni.
— Ole huoletta! Nytkin oli kollehti antava.
Littov elostuu ja hänellä on naurava veitikka silmäkulmassa, kun hän hypähtää ylös sohvalta ja puhuu:
— Hän vanha mies tulee kadulla minua vastaan kovin … kovin murheellisena. Tekee hyvän päivän ja yrittää pysähtyä. Mutta ei oikein uskalla.