— Mainiota! huudetaan vastaan.
— Kiittäkää autuasta isoisääni. Ne olivat hänen säämiskähousunsa, vastaa valtioneuvos noin vain kuin ohimennen.
Mutta silmälasien takana nauraa silmän syrjässä veitikka.
Yhden ja toisen sisua pyrkii puistauttamaan, kun kuulee, mitä on syönyt.
Ja seuraa yleinen syljeksiminen kuin merikivussa.
Kun sitä on aikansa tehty, julistaa valtioneuvos:
— Huuhtokaamme suumme! Voimakas on ihmisen mielikuvitus. Se oli sittenkin oikeata hanhenmaksapasteijia.
Nyt räjähtää yleinen nauru ja madeira saa kyytinsä.
Harry on voittanut vastenmielisyytensä seuraan. Kiitos siitä sekä tuon esiintymismenestyksen että sampanjankin. Ja pappa sitten kokonaan lumosi hänen puolihumaltuneet aivonsa kiivaalla puoluepuheellaan.
Nyt hän muutaman pöydän ääressä istuen kauppaneuvos Fleegen kanssa kahden tekee laajalti hänelle selkoa Lontoon Westminister Abbeysta, jossa hän ulkomaanmatkallaan kävi.