Seuraa näytelmäkappale Seurahuoneen pienellä näyttämöllä. Sen on valtioneuvos kirjoittanut, Krook säveltänyt ja sen esittävät Abrahamson, Johnson ja vahtimestari. On naurava pilkka joistakin läsnä-olevista. Sillä Abrahamson ei ole kukaan muu kuin maisteri Littov, Johnson ei kukaan muu kuin merikapteeni Hartman ja vahtimestari ei kukaan muu kuin "rauhan enkeli".
Mutta haavoitetut nauravat mukana. Ja ilo on täydellinen.
Näytelmän jälkeen taas ryypätään. Mutta sitten tulee yön loistonumero: "Bondaan" naittaminen. Se on Abrahamsonin tämän illan keksintö. Ja aivan "Bondaan" arvaamatta.
Yks kaks tanssii saliin puolihumalaisena yöpuvussa se pitkä tyttö. Ja lentää oikopäätä "Bondaan" kaulaan. "Bondas" raukka pakenee … pakenee … syleksii … vihassa sähisee kuin kissa koiralle … suuttuneena ärjyy ja kiukuttelee … syleksii ja kiukuttelee. Tyttö vain yltyy häntä ahdistamaan, nostelee kovin sopimattomasti hamettaan … kätensä syleilyyn kohottaa.
Kaikki ovat naurusta kuolla. Mutta "Bondas" kauhusta hikoilee.
Nyt loppuu ilveily räiskyvään kätten taputukseen, minkä valtioneuvos alottaa.
"Bondas" parka on kuin piesty koira häpeissään ja kyynelkarpalo on hänen silmäkulmassaan.
Nyt valtioneuvos julistaa tämän illan "Bondaan" kollehdin tuottaneen niin ja niin paljon.
Mutta "Bondas" loukossa itkee … tietysti aika humalassa.
Siinä samassa helähtää jotain kappaleiksi.