— Pappa … pappa! Tulin tärkeän asian vuoksi, puolustaa Harry.
— Tärkeitä asioita ei täällä ratkaista.
Harry huomaa hehkun papan ruskeissa silmissä ja aristuu.
Hän lähtee. Valtioneuvos palaa herrain luo:
— Sitä herttaista lasta! Tänne asti oli tullut minulta kohta pyytämään anteeksi, että viime yönä erehtyi … kerran hänkin, puhuu valtioneuvos.
— Todellakin … hän on enkeli! huudahtaa Littov, mutta myrkyllinen iva on hänen suupielissään.
Valtioneuvos sen kyllä huomaa, mutta jatkaa sävyisästi:
— Sellainen olin minäkin hänen iällään. Niin ettei vielä silti tarvitse kovin suuria hänestäkään toivoa.
— Kyllä Harry on paljon lupaava nuorukainen, ehättää Heideman puhumaan.
Hiljaisuus. Seinäkellon tik-tak tik-tak kuuluu äänekkään-selvästi.