— On kai, jos se sille luetaan. Mutta kaikki, jotka sitä vastaan käräjöivät, jäävät alle kynsin. Et sinä voita, usko minua.
— Voitan… voitan.
— Paljonko aiot pyytää?
— Viisisataa vuodessa. Tynkkänen yltyi nauramaan.
— Onhan sitä vara pudottaa.
— Tahtoisit vaikka viisikymmentä.
— Ei niin vähä, isäntä.
— Paljonko lupaat maksaa minulle vuokraa? Pietu jo rohkeaksi yltyi ja kävi istumaan Tynkkäsen viereen.
— Tuota noin… pitäisi saada viisitoista vuodessa, kun on talon puu…
— Ei hinnalla millään! keskeytti Tynkkäsen emäntä.