— Me emme usko pappeja, sillä ne ovat meidät talonpojat ennenkin pettäneet. Miehet! Muistakaa sitä pappien palkkausjärjestelmää! huusi pankki-Holopainen ja sulki Kallion suun.
Syntyi julma huuto:
— Emme usko!
Rovasti oli kalpea kuin lumi ja vapisi.
Mutta pankki-Holopainen oli tarttunut tuoliin, jolla Hannes oli seisonut, painanut Hanneksen sille istumaan ja nyt neljä vankkaa kättä kuljetti Hannesta tuolilla riemusaatossa "eläköön" huutaen rovastin nenän sivu.
Rovasti ymmärsi valtansa luhistuneen tuossa tuokiossa, sillä tuvassa pauhu kasvoi ja huuto kaikui:
— Emme usko pappeja! Pettäneet ovat ennenkin… Rovasti lähti pois silmät kosteina. Mutta pikku pojat viskelivät hänen poistuvia vaunujaan kivillä.
Juuso Kallio arkana pakeni sivuovesta.
Hannes pyysi päästä pois tuolilta ilmassa keikkumasta, sillä hän ei tahtonut istua tuolilla, jota "mustan kansan" kädet kantoivat.
— Oikein puhuit. Nyt me taas ymmärrämme toisiamme, sanoi pankki-Holopainen Hannekselle.